Onkos kelleen käynyt näin että paino putoaa, mutta vyötärön mitta levenee
Olen mitannut vyötäron siitä kohtaa mistä lantioluu loppuu ja on sellainen pehmeä kohta ennen kylkiluita. Napa on sijainnut paljon alempanan kun on tuollainen roikkuvatsa
Nyt kun on laihtunut ja liikkunut on kyllä läskiä kadonnut ja napa alkanut nousemaan ylemmäksi samalla se läskipussi ja tänään huomasin että vyötäröni on 4 cm isompi kuin vähän aikaa sitten
Mietin onko se sitä, että on kehittynyt lihaksia ja ne nostaa läskitkin ylemmäksi vai mitä ihmettä
Samasta kohtaa kuitenkin mittaan, nyt on napa pari senttiä alempana kun ennen se oli peräti 4-5cm alempana mittauskohdasta.

Minulla on matkaa jo tuonne 120 kiloonkin.

Nyt on elopaino 146 kg ja lääkäri uhkailee laihdutusleikkauksella tai pistettävällä lääkkeellä joka vaikuttaa insuliinituotantoon ja kuulemma myös painoon. Luin tuosta lääkkeestä englanninkielistä käyttäjäkokemusta ja siinä aika hyvin kerrottiin mistä on kyse. Lääke vaikuttaa mahaporttiin siten että on täysi olo kun ruoka ei etene vatsalaukusta eteenpäin.... Saman saisi aikaan jos vaikka söisi kiviä.

Se ei auta meikäläiseen jolla nuo syömisen mieliteot "hyökkäävät kimppuun". Ensin tekee mieli makeaa ja hups, siinähän jo menikin suklaalevy. Sen jälkeen tuntuu siltä että pitäisi jotain suolaista saada ja sipsithän hyvin täydentävät tuon tarpeen.

Tuota vuoristorataa on nyt ollut kesästä asti, en minä sentään ihan tolkuton ole. Eikä ihan joka päivä, onneksi.

2-tyypin diabeetikkona täytyy kuitenkin aika säännöllisin väliajoin syödä, välipalatkin ovat tärkeitä. Ruokapäiväkirjan yksi välipala ei oikein osu minulle mutta kirjailen siihen kaikki syömäni välipalat, olivat ne sitten mihin aikaan päivästä tahansa.

Oikean syömisen kuviot osaan, ei ole temppu eikä mikään saada kaikkia pallukoita vihreiksi. Onhan minulle tolkutettu oikeaa syömisen mallia melkein koko ikäni. Vuoden verran minulla oli henkilökohtainen ravintoterapeuttikin, jolle oikein otin valokuvat kaikesta mitä syön. Hän ihmetteli ettei kuitenkaan paino putoa ja sanoi että ilmeisesti kovan lääkitykseni takia elimistöni käy koko ajan säästöliekillä.

Tuolta ravintoterapeutilta opin kuitenkin sen etten enää niin hillittömästi pelkää rasvaa, itse asiassa minun pitääkin syödä oikeanlaatuista rasvaa enemmän. Olen opetellut uudelleen levittämään Beceliä leivälle ja lisäämään rypsiöljyä ruuanlaittoon.

Nyt kun vain jotenkin saisin tätä painoa alaspäin!

Liikuntapuoli on minulla vähänlaista, jalat ovat kipeät; kävely sattuu jalkapohjiin. Kuntopyörä minulla on mutta pitäisi ilmeisesti hankkia siihen erilainen istuin sillä polkeminen sattuu haarojen väliin. Onko jollakin jotakin vinkkiä miten saisin tuon kuntopyöräni sellaiseksi ettei polkeminen sattuisi? Siinä on tosin käyttäjän painorajana 135 kg mutta ajattelin että ehkä kuitenkin sillä voisi polkea.

Onko täällä ketään yhtä isoa kuin minä?

Hei Laihtuva,

Aikoinani kun aloitin elämäntapojen parannuksen niin minulla oli painoa noin 147 kiloa. Tästä on vuosia, ja tässä urakassani olen kokenut monta ylä ja alamäkeä. Tällä hetekellä painoa on noin 125 kiloa ja hitaasti ollaan menossa alaspäin.

Itse kuntopyöräilin 140 kiloisena kuntopyörällä joka oli maksimissaan 130 kiloiselle tarkoitettu, ja ainakin se malli kesti. Penkkiin voisit harkita vaikka geelipäällistä.

Varmaankin noissa syömisissä kannattaa olla tarkkana noiden välipalojen laadun kanssa, jotta hiilarit jää vähemmälle ja proteiinia tulee tarpeeksi. No, tämä oli varmaankin sinulle tuttua kun olet ollut ravitsemusteraupetin kanssa yhteistyössä.

Itse pidän mottona että kun sisään menee vähemmän kun kuluttaa niin pakostikkin jossain vaiheessa paino putoaa.

Stemppiä vain, kyllä se siitä.

Hei ToneR,

Ihanaa todeta että on edes joku joka on ainakin ollut samoissa lukemissa kuin minä! Kauanko sinulla on mennyt tuon upean pudotustuloksen saavuttamiseen?

Olen kokeillut geelipäällistä penkkiin, ei ole juurikaan apua. Mutta ehkä kiltisti pudottelen painoa alle tuon 135:n niin sitten voin turvallisin mielin alkaa polkea ja josko painonpudotus auttaisi siihenkin etteivät haarat tulisi kipeiksi. Toinen asia kuntopyörässäni on että kädet puutuvat kun tunnnin verran polkee. Olen laittanut siihen asetuksiin tavoitesykkeen ja niissä kädensijoissa on sykemittari joten niitä pitää puristaa koko ajan polkiessa. Pyörän vastus säätyy sykkeen mukaan.

Olen ravintoterapeutin kanssa opiskellut että lautasmallia pitää käyttää kaikessa syömisessä, myös välipaloissa. Olenkin kehitellyt helppoja välipaloja joissa on valmiiksi proteiinit, hiilihydraatit ja rasvat oikeissa suhteissa. Rasvatonta rahkaa tulee syötyä aika paljon.

Sisua tässä kyllä tarvitaan, alku on aina helpompaa ja palkitsevaakin kun nestettä lähtee. Nytkin eilisestä on kilo pudonnut

Laihtuva, et oo ainoa iso, älä pelkää Mä aloitin kiloklubissa alkuvuonna tänä vuonna lukemin 157 ja nyt vaaka näyttää vähän yli 20kg vähemmän. Tää toimii, ihan oikeasti

(TOSIN nyt oon jumitellu ite motivaatiopulassa kesästä asti, mut ei oo tullu lisääkään pahast painoa)

Liikuntamuodoksi suosittelen todella lämpimästi nivelystävällistä vesiliikuntaa; uintia, jumppaa tai kävelyä vedessä. Uimahallilla käy kaikenkokoista väkeä, kun ekan kerran vaan itsensä voitettua ja raahattua itsensä altaaseen, seuraava kerta on jo paljon helpompi!

Tsemppiä! - ja meille muillekin kanssa, missä kaikki luuraa? Tää oli alkuvuonna tooosi aktiivinen ketju.

Moikaikki,

kiva lukea tutuista jauusista, tervetuloa.
mulla motivaatio valitettavasti hivenen kateissa, puntari on saanut pölyttyä ja saakin vieläö hetken....
toisessa kädessä kipsilasta kaatumisen seurauksena joten kirjoittaminen tosi työlästä,
leidit varokaa liukkaita
mutta hengessä mukana ja joku tuolla takaraivossa aina marisee kun makea menee suuhun ...

voimia hiivalta

Hiiva69 tuollaiset tapaturmat ovat sitten ikäviä Saa siitä puntarista taasen pölyt pyyhittyä kun se motivaatio iskee

Minä olen tämän reilun viikon tsempannut ja vajeet ovat olleet 700-1000kcal luokkka, että huomenna jos ei ole positiivistä painossa niin saas nähdä kuin minun motivaation kanssa käy

Liikunnasta pidän vapaata tänään ja huomenna olisikin jooga

Ei tuonne ulos huvita mennäkään kun sataa vuorotellen vettä ja räntää

Mukavaa olisi saada tähän palstaan vähän vilkkautta

motivaatio meinaa täälläkin olla hukassa.. en tiiä mistä tämä motivaation puute oikein johtuu..
Paino on tullut tasaisesti alas, nyt 133 kg, mutta jotenkin nyt on puhti ja motivaatio poissa.

Se on tuo motivaatio niin kummallinen

Olen miettinyt että kun painoa on reippaanlaisesti luulisi sitä motivaatiota olevan sen pudottamiseen
Mutta kun se menee hitaasti alas, mikä nyt on tietenkin hyvä, mutta kun ei jaksa odottaa Vaikka kiloja karisee aina niitä kuitenkin on jäljellä monta Painonpudotus tuntuu loputtomalta

Toisaalta olen nyt päättänyt että alas mennään vaikka pienemmällä vauhdilla, mutta joka vuosi sitä olisi sitten vähemmän. Nyt minun painoni on 16kg vähemmän kuin viime vuonna. Viime vuonna olisin ollut onnellinen, mutta miksi en nyt Outoa tämä ihmismieli

Pääsittekö kärryille mietteistäni en tiedä ymmärränkö itsekään

Tuttua on....
Tuolla "edistyminen" osiossa ennustetaan että tavoitteeseeni pääseminen kestää 'vain' 85 viikkoa. Ei hirveästi kyllä motivoi.

Motivaatio täytyy vain etsiä itsestä sisältä. Ja kun tavoite on kaukana, tuntuu ettei sitä saavuta mitenkään.

Itse olen asettanut itselleni tavoitteeksi 10%. Sitten kun olen saavuttanut 10 %:n painonpudotuksen, otan uuden 10 %:n tavoitteen. Näin pikkuhiljaa voisin ehkä joskus päästä kokonaistavoitteeseeni.

*heh* voisi tietenkin ajatella että kun on 10 kertaa pudottanut 10 % niin sittenhän ei ole jäljellä mitään