Minä olen viime aikoina suorittanut ihmiskoetta paljonko pystyy syömään herneitä (ja joka väliin myös mansikoita) ennen kuin tapahtuu jotain hirveitä. Toistaiseksi näyttää siltä, että tosi paljon. Tosin pikku hiljaa pitää myöntää, että enää ei maistu ihan samalla lailla...
Sieniä odotellessa ruokailut menee pitkälti niin, että poutasäällä varhaisperunoita ja grilliin jotain kasviksia ja helppoa proteiinia, nyt sadesäällä "mössöruokia" joihin on helppo upottaa kaikki jääkaappiin jääneet jämät. Esim. eilen kattilaan meni kokonainen kesäkurpitsa ja paprika paloiteltuna, sipulia ja varsinkin naatteja, puolikas pienestä keräkaalista. Soijarouhetta ja hernispussin loppu. Mausteeksi valkosipulisuolaa, currya, kasvislientä ja srirachaa. Mukaan vajaa dl puuroriisiä. Mukavasti maistui sadetta pidellessä. 
(Ihan ohi palstan aiheen - kävin katsomassa Harold Fry's unlikely pilgrimage. Ensin ajattelin etten pitänyt siitä, hidas ja tylsä, mutta nyt olen tosi usein yllättänyt itseni miettimässä elokuvan aiheuttamia tunteita. Ehkäpä se olikin sen tarkoitus?)

Hevit näinä päivinä: vihreää salaattia (milloin mitäkin, niitähän on kaupassa useita laatuja), tomaattia, paprikaa, kaalia, tyrnejä, mustikoita, tuoreita mansikoita. Tulevana viikonloppuna pitää tutkia maakellarin tilanne ja ottaa loput puolukkasurvokset käyttöön. Myös molemmissa pakastimissa (kaupungissa, maalla) pitää tehdä inventaario. Jonkin verran sieniä ja marjoja on vielä jäljellä. Nyt ensimmäiset mustikat alkavat somen mukaan jo kypsyä tälläkin tienoolla. Kyllä kesä on edennyt nopeasti!!!

Kun kone on pyörittänyt pyykit, lähdemme maalle muutamaksi päiväksi. Serkku Etelä-Suomesta tulee pojantyttärineen tänään käymään. Itse en leivo nykyään (huomio ja virta menee muuhun), ja hankin torilta vierastarjoiluksi karjalanpiirakoita ja voita sisältävän (!)  raparperipiirakan. Mies huolehtii omat gluteenittomat tuotteensa. Piirakoiden kanssa vaikka graavilohta, tilliä ja sitruunalohkoja ja jos jaksan/ehdin tehdä munavoin, niin sitä lisäksi. Hedelmävati ehkä tarjolle myös. Lämmintä ruokaa vieraat eivät oman kertomansa mukaan tarvitse/toivo, syövät majoituspaikassaan.  

Paino on ihme kyllä pysytellyt siinä 66 - 66,5 kieppeillä, vaikka olen nyt ollut huomattavastikin huolimattomampi ruokailuissani, muu  aktiviteetti vie voimat ja huomion. Jäätelöä ja jonkin verran kahvileipiä on kulunut, eli ei kovin erikoisia nautinto-aineita kuitenkaan. 
Iloisia asioita (mitkä eivät tosin liity palstan aiheeseen) ovat mielestäni ne, että tälläkin paikkakunnalla on avattu poistotekstiilinkierrätyspiste ja kaupungilla on nykyään myös kierrätyskeskus, minkä tuotto menee hyvään tarkoitukseen. Kävivät hakemassa meiltäkin huonekaluja. Tutkivat mielestäni aika tarkkaan, että huonekalut (mm. sängyt ja lipasto) olivat puuta ja hyväkuntoisia. Lastulevykalusteita ei kuulemma oteta (ne eivät kai kierrä). Hyvä asia, etteivät kuormita kaatopaikkoja, vaan käyttökelpoinen tavara/tekstiili menee kiertoon. Nuo lakanatkin mitkä nyt pyörivät koneessa, laitan tekstiilinkeräykseen. Sinne saa olla kulunutta ja rikkinäistäkin, mutta on oltava tietenkin puhdasta.  

Nytpä tuli kerralla muutakin kuulumista. Tuskin ehdin/huomaan poistaa näitä viestejäni myöhemmin, mutta eipä näissä mitään salaista tai intiimiä ole, vaikkakin hieman hevipalstan aiheesta sivuun onkin ja myös toistuvat samat asiat  

Liikunta olisi kyllä oman kirjoituksensa väärti, venyttely ym. liikunta on jäänyt turhan vähiin, nyt kun ohjatut jumpat ovat kesätauolla. Liikunnan väheneminen tuntuu jumeina mm. niskassa ja hartioissa. Mutta siitä ehkä lisää myöhemmin, onhan liikunta (ainakin itselleni) olennainen osa omahoitoa ja myös painonhallintaa.

Kirjoittelen taas, kunhan ehdin/aktivoidun. Remontit ja raivailut vievät suurimman osan huomiota. Seuraava hammaslääkäri on muuten vasta 2 kk:n päästä, kesälomat vaikuttavat. Huoh. Mutta en harmittele ko. asiaa, jolle en mitään voi. En ehdi/jaksa nyt kysellä muilta yksityisiltä hammaslääkäreiltä, ehtisivätkö he edetä nopeammalla aikataululla. Kesälomat vaikuttavat kai muuallakin, luulen.

Hyvää tulevaa viikonloppua jo nyt! Täällä näyttää nyt aurinko paistavan monen rankastikin sateisen päivän jälkeen.

Helteinen ja aurinkoinen päivä. Tultiin äsken maalta kaupunkiin, ja kohta pitää saada jotain ruokaa. Eilistä varhaiskaali-, härkis-, herne- porkkana-, ja paprikamuhennosta onneksi on. Lisukkeena kurkkua, tomaattia, tuoretta persiljaa ja ruohosipulia. Ehkä muutama vuohenputken lehti. Ne kyllä alkavat olla liian suuria,  kun en ole jaksanut tai ehtinyt niittää niitä alas, jos siten saisi uusia, rapeita ja pieniä.

Maakellarista tyhjennettiin loput puolukkasurvokset mukaan. Oli hyvää ja raikasta. Pakastemarjat alkavat olla loppu. Mustikoita tulee ehkä eri paikkoihin kuin muina vuosina, mutta kuitenkin tulee, tiesi kyläkaveri. Lakkoja ei kai tänä vuonna juurikaan tule, mutta se ei minua harmita, ovat liian "luisia" minun makuuni.

Remontti etenee  ja yllätyksiä tietysti tulee vastaan, kuten kai lähes aina vanhoissa kivitaloissa, ja muissakin remonteissa usein. Kustannuksia tulee tietysti myös lisää. Remonttifirma on hyvä ja luotettava  ja pitää hyvin ajantasalla. Informoivat selkokielellä, mistä lisäplussa. Minähän en ole todellakaan mikään rakennusalan osaaja tai asiantuntija, hih.

Mukavaa heinäkuun jälkipuoliskoa kaikille hevi-ihmisille! ❤️🧡💛💚💙💜

Kirjoittelen jälleen, taidankin olla nykyään ainut joka tähän ryhmään kirjoittaa  Jos positiiviseksi kääntää, sehän on tod.näk. merkki siitä, että kun heviasiat ja painoon/terveyteen liittyvät asiat ovat jo niin hyvin muistissa ja myös konkreettisessa/säännöllisessä toiminnassa, ei niitä ole silloin tarpeen enää kirjallisesti pohdiskella. Minut havahduttaa aktivoitumaan ennen muuta vaakan suureneva lukema tai vaatteen kiristäminen mahan kohdasta. Nyt on useamman päivän vaaka näyttänyt noin puolta kiloa tai toisinaan kiloakin suurempaakin lukemaa kuin mikä on se ns. hyvän olon painoni. Mulla se on 66:lla alkava.  Nyt vaaka on näyttänyt noin 67:ää jo useamman päivän. Hellettä ja sen nestetasapainoon liittyviä juttuja en voi syyttää, sillä täällä on ollut viileähköä ja erityisesti sateista jo pidemmän aikaa.

MUTTA SIIS, NYT NISKASTA KIINNI JA MIETTIMÄÄN, KUINKA ON HEVIEN JA MUIDEN RUOKATOTTUMUSTEN LAITA. Tärkeintä kohdallani on nyt keskittyä siihen, että vaakalukema ei saa nousta tuosta enää yhtään. Jos terveydellisistä syistä nousee (sydän/nestekertymä) se on tietenkin eri juttu sitten. Mutta sitä on turha voivotella tai dramatisoida ainakaan etukäteen. 

Aamupalalla meni tavalliseen tapaan iso keko puolukkasurvosta puuron ja kauramaidon kera, leivän päällä reilusti silputtua tuoretta persiljaa ja pari pikkutomaattia oheen. Eilen ruokana oli kaalista, härkiksestä ja parista muusta vihanneksesta (porkkana, paprika) tehtyä "muhennosta". Tänään keittelen perunoita ja teen vaihteluksi jonkinlaisen kastikkeen hankkimistani kanasuikaleista. Jälkimmäistä mies ei syö, hän on tiukka lihattoman kasvisruokavalionsa kanssa. Koetan muistaa aina myös korostaa, että kieltäymyksestä/kurinalaisuudesta on ilmiselvät hyödyt, hoikkana hän näemmä pysyy ja mitä ilmeisimmin vireänäkin. Kuntopyörää polkee lisäksi ahkeraan ja nostelee puntteja. Minun juttuni on enemmän ulkoliikunta. Meidän kummankin kohdalla on kuitenkin aivan päivänselvää, että LIIKUNTA on välttämättömyys joka ikisenä päivänä, eikä vain painonhallinnan vaan myös terveyden/omahoidon kannalta. Jos joku ivaa "nautintoköyhää" elämää, voihan sitä puolustella silläkin, että jos koettaa itsekin hoitaa itseään, ehkä silloin vähemmän (yhä vain niukkenevia) terveydenhoidon resursseja on tarpeellista kuluttaa 😧 

Pitää koettaa ensi viikonloppuna käydä etsimässä mustikoita, niitä kuulemma tulee, vaikkakin ovat ilm. eri paikoissa kuin tavallisesti. Kaupasta on ostettu mansikoita, pakastetuista en välitä, vetistä lötkyä minun makuuni. Herukoita saamme poimia luvalla kaverin tontilta. 

Remontti jatkuu taustalla ynnä muu siihen liittyvä, joten helpolla pitää ruokahommissa päästä. Tänään tosiaan niitä perunoita kastikkeen kera, tomaattia ja kurkkua ja iltapalalla jugurtin kanssa tyrnejä tai puolukkaa. Muut säilötyt marjat on syöty. Keitän isomman satsin perunoita, niitä voi nautiskella (niin pitkään kuin hyvänä jääkaapissa pysyvät) vaikka kotimaisen järvikalasäilykkeen kanssa. Helppoa ja nopeaa.

Hyvää kesän jatkoa teille, jotka tätä palstaa luette 🥰

Kantarellit ovat saapuneet taas, joskin selvästi meidän nurkissa tänä vuonna vähemmän kuin viime vuonna. Parit soosit olen kuitenkin jo tehnyt ja syönyt, ensin paneeratun tofun ja perunoiden kanssa ja toisella kertaa vihannes-nuudelisekoituksen kanssa. Mansikoiden piti jo meillä päin loppua, mutta nyt ilmeisesti sitten kuitenkin tullut joku uusi sato ja edellistäkin herkullisempi. Joten melkein päivittäin haettu taas semmoinen 1,5 kg/3 l laatikko ja napostellaan se miehen kanssa kahdestaan. 
Vuosien tauon jälkeen olen löytänyt uudelleen Ylhäisten leivän. Siihen päälle Naturlin levitettä ja reilusti avomaan kurkkua... Lounas varsinkin lämpiminä päivinä kuittautuu mielellään sillä, pitää vaan muistaa syödä sitten reilummin proteiinia toisella aterialla ja napsia väliin pähkinöitä. 

MERELLE, kiitos kysymästä, kyllä hoidin niillä voimin, mikä työltä jäi. Tuo sairausosuma oli itseasiassa ensimmäinen kohdallani ja tapahtui vasta +60-vuotiaana, joten lienen ollut omahoidon lisäksi onnekaskin. Ko. "vaiva"oli toki pikkujuttu suurten rinnalla. Nyt kun en ole enää työelämässä, on toki enemmän aikaa ja voimiakin omahoitoon. Työelämä vei näin jälkikäteenkin ajateltuna kaiken voimani, huomioni ja aikani hyvinkin tarkkaan 45 vuoden ajan. En häpeä sanoa sitä, olen aina arvostanut työntekoa ja ahkeruutta. Ja toki siihen on kasvatettu jo pienestä pitäen, työstä kieltäytyminen ei ollut lapsuudessanikaan vaihtoehto siitä lähtien kun johonkin työhön kykeni, esim. jotain maatalouteen tai vaikka puiden siementämiseen tai istutukseen liittyvää siis jo pystyi tekemään. 
Vastuullisuuskin tulee mieleen, mistä voisi kirjoittaa paljonkin, mutta jääköön nyt.

Olen ollut melko ok-mitoissa koko ikäni muuten, paitsi paino pääsi nousemaan siinä vaiheessa, kun tein gradua työn ohessa. Voimat eivät riittäneet välttämättömään omahoitoon, joksi myös painon nousun "kurissa pitämisen" lasken. 

Tänään pitää vielä syödä jotain heviä, tähän asti on mennyt vasta puolukkaa, tuoreita yrttejä, tomaattia, porkkanaa ja perunaa.
Vaaka näytti tänä aamuna 66,9. Ihan hyvä, riittää kun on 66-alkuinen.

Lisäys: MERELLE, liikunnalle ja tuoreiden marjojen syönnille iso peukku!
TLH, hyvältä kuulostaa 👍🏻

Eilen tein pitkästä aikaa oikein kunnon kasvisgratiinin kukkakaalista, kesäkurpitsasta, paprikasta ja sipulista. Sekoitin kaurakermaan suolaa, mustapippuria ja ravintohiivahiutaleita ja kypsensin uunissa reilut puoli tuntia. Maistui todella ihanalta, lisukkeena pari pientä perunaa ja proteiinina yksi jääkaappiin jäänyt Pirkka-kasvismakkara ja herne-härkäpapusuikaleita. Gratiinia riittää vielä tänäänkin ja proteiiniksi taidan väsätä soijarouhepihvin, joka kypsyy uunissa samalla kun lämmitän gratiinin. 
Täällä ei ole moneen päivään satanut, kuin muutaman pisaran, vaikka luvattu kyllä on. Kantarelleja ei siis myöskään ole tullut lisää, pitää varmaan vkl lähteä katsomaan vähän kauempaa, josko löytyisi.

Merelle, minulle vegaanisen ruokavalion aloitus oli niin kuin olisi kotiinsa tullut. Heti tiesin, että nyt löysin itselleni parhaiten sopivan (toki siirtyminen tapahtui pikkuhiljaa - ensin pois liha, sitten kala ja viimeisenä maitotuotteet). Siksi en sitä kauheasti muille tyrkytä, edes lähipiirissä, koska uskon että jokaisen pitää itse löytää omansa. Syitähän vegaaniuteen on kolme: terveys, ympäristö, eettisyys. Näiden priorisointi sitten vaihtelee ihmisillä, joillakin se on pelkästään oma terveys, toisilla pelkästään eettisyys. Minulla varmaan kaikki kolme melkein yhtä tärkeitä. 
Sairastan autoimmuunitautia, jonka seurannan osana minulta mitataan kaikki tärkeimmät veriarvot kerran vuodessa (aikaisemmin kaksi kertaa, mutta kun arvot ovat nykyään niin hyvät, niin vähennettiin yhteen kertaan). Rauta-arvo on minulla ollut aina hyvä, sekä hb että ferritiini, eikä vegaanius muuttanut tilannetta mihinkään. Syön paljon vihreitä vihanneksia ja kun maitotuotteet eivät kuulu ruokavalioon, niiden sisältämä rauta myös imeytyy hyvin. Ja rautaa nyt muutenkin lisätään vähän joka tuotteeseen, leipiin, kasvijuomiin jne. Samoin d-vitamiini on pysynyt hyvällä tasolla. Sairauteeni kuuluu yleensä kolesteroliarvojen nousu hyvinkin korkealle, mutta minulla nekin laskivat niin alas vegaaniuden myötä, etten ole joutunut syömään kolesterolilääkitystä. Sokerin tai verenpaineen kanssa minulla ei ole ollut koskaan ongelmia vaikka aika paljon syönkin hiilihydraatteja.
Haluan kannustaa kokeilemaan erilaisia "uusia" kasvisjuttuja. Aika monet niistä ovat "acquired taste" - itse esim. inhosin alussa tofua ja nyt se on ehdoton proteiinisuosikkini. 

Sain poimittua viikonloppuna vesisateiden hetkeksi tauottua noin kolmisen litraa mustikoita. Niitä syödään tähän aikaan kaikkien aterioiden ohessa, aamupalalla puuron kanssa, jälkiruuaksi ja iltapalalla jugurtin tai rahkan kanssa. Parhaita ovat tuoreeltaan. Pakastuksessa mielestäni aina maku ja koostumus kärsivät. Mansikoita ostettiin myös rasiallinen, olisko ollut noin puoli litraa, maksoi 7 €. Viljelijä sanoi, että tänä vuonna mansikanviljelykset ovat kärsineet vesisateista paljon. He aloittelivat herukankeruuta. Me mennään ensi viikonloppuna tutun puutarhaan poimimaan luvalla herukoita, jos ovat kypsiä. Seuraava viikonloppu menee sukulointi- ja kokousreissussa kauempana, kotimaassa kuitenkin. Koetan yhdistellä menoja, ekologista ja mulle helppoa. En pysty kuvittelemaankaan tilannetta, jossa esim. lentäisin vain muutaman päivän (tai vain yhden asian vuoksi) jonnekin kauas 😮 

Mitäs muuta. Tämä vuodenaika on ihanteellinen hevin harrastajille, mm. kesäkurpitsaa, kaaleja, porkkanaa ja muuta hyvää saa pikkurahalla ja tuoreena torilta tai mistä vaan ruokakaupasta. Paikallisilta viljelijöiltä saa laadukkaat tuotteetkin, osalta luomuna. Itse en kasvata mitään, mikä on helpotus, eikä sitä rahan takia kannata kasvattaakaan. Kasvun ihmeen seuraaminen on varmaankin siinä se palkinto, olen arvaillut tuttavieni puheista. Jos sitten säät eivät pilaa satoa kuten mansikanviljelijöiltä. 

Mies teki tänään kesäkurpitsasta, porkkanasta ja muista kasvisten jämistä wokkia, oli oikein hyvää. Lisäksi tehtiin viikonloppuna yhdessä erilaisia smoothievariaatioita, ainekset löytyivät mm. vapaa-ajan kodin pakastimen sulatuksen tiimoilta, mm lehtikaalia, karviaisia, limeä, kurkkua ja niitä hedelmiä, mitä sattui olemaan. En voi kaikkien kohdalla kehua ihanilla mauilla, mutta terveellistä, kevyttä ja kolesterolin kannalta "suotuisaa" varmasti oli ja nesteet lähti todellakin liikkeelle... ja kaikki jämät tulivat hyötykäyttöön.

Mukavaa alkavaa heviviikkoa!

Viime aikoina tullut taas harrastettua kokeilevaa keittiötä ja vähän liiankin hyvin tuloksin, joten syötyä on tullut kiitettävästi. Ensin tein kantarellirisottoa vähän eri tavalla, runsaasti paprikaa, kesäkurpitsaa, sipulia kuullotettuna currylla maustetussa öljyssä, sitten riisiä ja kasvislientä ja lopuksi soijakastikkeella maustetut paistetut kantarellit ja runsaasti tuoreita herneitä. Chirachaa ja pieni pyöristys kaurakermalla. Teen risoton aina ihan puuroriisiin ja tähän komboon se sopi varsin hyvin, tulos oli pehmeää ja riisi imenyt hyvin kaikki vihannestenkin maut.

Tuon soijakastikkeen kantarelleihin keksin siitä, kun jossain palstalla joku antoi ohjeen maustaa paistetut leikkopavut ja sipulit sillä (eräänlainen vegaaninen versio papupekonipaistoksesta). Koska minulla silloinkin sattui olemaan kantarelleja, niin sekoitin ne vielä joukkoon ja totesin, että soijakastike antoi niillekin erinomaisen maun ainaisen kerman sijasta. Jatkoon ihan varmasti tämäkin kokeilu.

Eilen haettiin vielä yksi 1,5 kg laatikko mansikoita, mutta olivat jo hiukan liian isoja eivätkä kovin makeita. Joten piti tehdä piirakkaa. Halusin jonkun pehmeän pohjan ja tein (suunnilleen) vegaanisen muffinssitaikinan ohjeella. Survoin mansikat ja sekoitin mehuineen taikinan joukkoon, lisäsin vielä jauhoja vähän lisää niin että taikina kuitenkin jäi hyvin löysäksi. Laitoin vielä lisää survottua mansikkaa taikinan päällekin. Paistoin tunnin verran ja vaikka piirakka pois ottaessa oli vielä aika höllyvää, se jäähtyessään jähmettyi ihan leikattavaksi, mutta oli kuitenkin juuri sellaista pehmeää, kuin halusinkin. Isäntä ihastui niin, että sanoi jatkossa aina haluavansa piirakan tällä ohjeella. Sitä paitsi siitä tuli kauniin pinkki väriltään ja koska se on pojantyttären (4-v) ehdoton lempiväri, niin tiedänpä mitä teen jälkkäriksi seuraavan kerran kun tulevat käymään.

Mukavaa ja hevirikasta kesän jatkoa kaikille (onhan kesää vielä jäljellä....)!