Voinhan minäkin vastata galluppiin?
Teen kaikki laatikot alusta alkaen itse. Ainoastaan maksalaatikon ostin aikoinaan kun äiti vielä oli.
Kukaan muu sitä ei syönyt kuin minä ja äiti.
Myös leivonnaiset, sen seitsemää sorttia.

Ennen koronaa vielä veljen porukka kävi joulupäivänä syömässä. Ruokaa piti tehdä paljon.
Nyt mulla on yks vanhempi mies, ”huollettavana”, joka pyysi pari lanttu ja porkkanalaatikkoa tekemään.
Tykkään ruoanlaitosta ja leipomisesta. Äidin perintöä😘

Viimevuonna imelletty perunalaatikko joutui roskiin. Yritin imellyttää gluteenittomasta jauhoista ja siitähän tuli kitkerää kuin mikä. 

Kinkkuja paistetaan kaksi mökillä takan leivinuunissa. Syystä että, poika tykkää aatonvasten yöllä syödä just uunista otettua ylikypsää lämmintä kinkkua. Siinä hänen paras joulujuttunsa.

Miniä tekee rosollin.

Mutta nyt porkkanalaatikot uunissa ja pitää mennä kuorimaan lanttuja, että saan nekin vielä tänään paistettua.

Ja siis 50 vuotta olen jouluruoat itse laittanut. 

Ja varmaan kaupan laatikotkin on ihan syötäviä? Itse en ole tainnut koskaan maistaa?

Kivoja jouluvalmisteluja kaikille!

Saapa nähdä miten nukun ensi yönä. Iltapäivällä noin klo on kolmen aikoihin nukahdin olohuoneessa nojatuoliin. Kuuntelin radiota ja yritin lukea kirjaa, mutta uni vei. Kai jonkun puolisen tuntia nukuin.

Illalla olin pilateksessa. Kyllä teki hyvää. Polvikaan ei puhunut mitään tällä kertaa. Huomenna 10.30 menen vähän vauhdikkaammalle tunnille. 

Huomiseksi ostin glögiä ja pihvilihan päivän kunniaksi. Kai se ilta menee kättelyä katsellessa. Maailman tylsin ohjelma, mutta kaipa sitä tulee seurattua siitä huolimatta.

Hyvää yö, nukkukaa hyvin.

No tuon ylläolevan piti kyllä tulla tuonne Verkkiksen sivulle😄

Tähänastisten vastausten perusteella näyttäisi siltä, että joko laitetaan juuresten kuorimisesta alkaen itse tai sitten ostetaan kaupasta valmiit laatikot. Toivottavasti tulee lisääkin vastauksia, onko muita valmissoseista looransa tekeviä, kuin minä? Ja oletteko te itse kuorivat koskaan testanneet valmissoseita?
Meillä ei syödä muita laatikoita, kuin lanttua, mutta sitä meneekin sitten runsaasti: kerran pari ennen joulua ja joulun kaikkina 3 päivänä iso astiallinen (noin 1,5 kg soseesta). Usein vielä uutena vuotenakin. Lapsenlapsetkin tykkäävät (6 v ja 3 v), vaikka miniän puolella sitä ei olekaan harrastettu.

Oikein hyvää itsenäisyyspäivää kaikille! Tänään varmaan ruokapöytään sopivat hyvin suomalaiset juurekset ja omenat ja pakastimestahan löytyvät hyvin myös suomalaiset vihannekset tähänkin aikaan vuodesta.

Olen tainnut soseista tehdä vain keittoja. Olen toki joskus tehnyt alusta loppuun itse, mutta en kyllä osaa sanoa, olivatko yhtään parempia kuin kaupan tuunatut. 
Lanttulaatikon tilalle olen joskus hauduttanut lanttukuutioita, ne sopivat muutenkin hirvenliham kanssa. 
Ja sienisalaatti on minulle se tärkein. Teen sitä tänäänkin. Lisäksi on lampaan ulkofilettä, perunamuusia, punajuurisalaattia ja puolukoita ainakin. 

Hei pitkästä aikaa! Olen lueskellut tekstejänne, mutta täällä meillä on ollut niin haipakkaa, että en ole ehtinyt kirjoittelemaan. Aluksi pitää ihan selittää, että minähän olen toki jo eläkkeellä ja inhoan yli kaiken kiirettä, mutta joskus pääsee lipsahtamaan näinkin, vaikka itse tietenkin kalenteriaan hallinnoisikin.

Hevit ovat menneet ns. automaattivaiheella, eli sitä samaa kuin ennenkin: perunaa, porkkanaa, sipuleita, persimoneja sekä kurkkua ja tomaattia satunnaisesti. Onneksi täällä ei ole peruna-kielteisiä, joten voi hehkuttaa  - peukku perunalle, se on pelastanut ainakin minut lähes päivittäin, kun en muuta keksi enkä viitsi 👍 Nyt jääkaapissa on iso kiinankaali ja jotain miehen hankkimaa kaalisalaattisekoitusta (valmista) ja niistä pitäisi tehdä jotain ruokaa. Vaatinee kaupassa käynnin, kun ihan siltään en saa niitä alas - nolio. Meillähän kävi nyt siis myös niin, että mies sairastui koronaan ja hän on nyt mökillä potemassa (lievää) tautia, joten olen yksin kaupungissa ja koetan pysytellä terveenä - toki sen verran mikä se nyt omassa varassa on. Hu on laululeiri (paikallisena) ja viikon päästä esiintyminen (joululauluja ja yksi muukin laulu: Loirin tunnetuksi tekemä Maailma on kaunis).

Meillä kun on tämä ton-ton-ruokavalio, ei laatikoita tai muita vastaavia tehdä. Joskus on ostettu jotain valmislaatikkoa, ja usein niistä on jäänyt osa syömättä. Ainoa lapsi asuu ulkomailla ja jos hän pikakäynnillään piipahtaa, taitaa hänkin olla jo niin ihastunut ihan muihin ruokiin, joten ei häntä(kään) varten tule laitettua. Sen havainnon olen ainakin aiemmin tehnyt. Kaupan valmis graavisuolattu tai savustettu kala kyllä hänellekin maistuu, ja taitaa tykätä paistetusta tofustakin (ne nyt eivät tosin heviä ole). Tuttujen jouluvalmisteluita kuuntelen/luen niin netissä kuin livenäkin mielenkiinnolla, mutta heistäkin (ikäisistäni) taitaa jo aika moni mennä esim. lastensa perheiden joulupöytiin ja jotkut lähtevät matkoillekin. Tosin heillä taitaa lapsenlapsetkin olla jo pääosin aikuisia tai nuoria teini-ikäisiä. Eilen kertoi eräs kaverini, että he yhdistävät joulumatkan lapsenlapsensa ylioppilasjuhliin. 

Jotta ei menisi ihan yks'totiseksi, kerron harrastusporukkamme yhteisestä jouluruokailusta (ravintolassa), mikä toteutui kohdallani keveänä kasvisversiona - nam  Alkupalana oli todella herkullinen siikatartar (vihanneksia ohessa), pääruuassa mm. punajuurta (falafeleita?) ja sitruunakurpitsarisottoa ja jälkkärinä pieni palaa (brownie?)kakkua mustaherukoiden ja karviaissorbetin kera  Kerrassaan ihana ruoka ja myös ilo silmälle - värikäs vaihtoehto. Kurpitsasta ja punajuuresta saa tosiaan kaunista ilmettä lautaselle. 
Ennen jouluillallista kävin tutun kampaajan vinkkaamana harjoitusmallina eräällä ulkomaalaisella kampaaja-harjoittelijalla. En ole tainnut koskaan ennen mallina missään ollakaan. Kaunis nutturakampaus siitä syntyikin. Tukkanihan on korona-aikana kasvanut puoliselkään ja on ihmeen paksu ja hyväkuntoinenkin. Liekö hevin lisäyksen ansiota?

Sain muuten jo joululahjankin: juhlapöydän konvehteja, mikä näyttää sisältävän peräti 48 eri makua. Joinakin vuosina olen antanut nämä lahjat toisinaan eteenpäin (lihomisen pelossa?) mutta nyt taidan napsia (kolesterolirajoituksista huolimatta) hyvällä halulla vaikka sen yhden päivässä. Rajansa ton - ton -dieetilläkin... 🤫
Martoilta sain lahjaksi heidän uuden leivontakirjansa (2022). Se on ollut paljon mediassakin, hyvä kirja. Ehkä leivon sen ohjeiden mukaan jotain sovellettua - em. huomioiden. Mennessä näkee. 

Nyt pitäisi vähän siivoilla ja vaihtaa lakanat ja muuta pientä. Ei oikein huvittaisi, mutta niskasta kiinni vaan.  Positiivareilla oli mietelauseena: Paras lääke laiskalle mielelle on häiritä sen rutiineja (William H. Danforth). No, soveltaen vaikka sen voimalla eteenpäin. Päivittäisiin rutiineihini ei siis kuulu em. toimet... 😳

Hyvää 3. adventin viikonloppua kaikille 🥰

Lisäys: vaaka näyttää jo varsin vakiintuneesti 66, välillä on n. puolisen kiloa yli, mikä riippuu yleensä siitä, onko ed. päivänä tullut syötyä tavanomaista suolaisempia. 

Vielä toinen lisäys: marjoja tietenkin menee tällä automaattisesti ohjautuvalla sekä aamu- että iltapalalla. Marjat kotipakastimesta vaihdellen eri laatuja. 

Onpas sitkeä tauti Merelle. Toivottavasti saat apua seuraavalla kerralla. Minäkin altistuin koronalle, reissulla ja olin aika varma tartunnasta. Onneksi molempien käyttämät maksit taisivat sen verran suojata, että vältyin enkä levittänyt sitä eteenpäin siellä palaverissa.

Luin tuon AK:n tekstin olikohan positiivareista, : Paras lääke laiskalle mielelle on häiritä sen rutiineja (William H. Danforth).

Paras lääke laiskalle miehelle....Ajattelin, että voisi tehota😄 Sitten huomasin lukuvirheen.

Meillä kyllä mies keskittyykin enemmän rutiineihin minä taas en niinkään. Kun teen, teen aamusta iltaan, kuten tänään, jos vaan jaksan. Toisinaan juutun nettiin ja ei oikein mitään tapahdu.

Hevistä puheen ollen, salaattiannos ja  hedelmiä, pensastomaatteja ja paprikaa  fettucino-ceddar pastassa. Ihan hyvää, vaikkei niin terveellistä protskua tuo juusto. Eilinen vähän tasoitti, itsetehtyä lohikeittoa.

Eipäs tässä muuta kuin hyvää viikonloppua🙂

Keitto- ja pataruokaviikot jatkuvat, näin kylmillä ilmoilla ne lämmittävät mukavasti. Niihin saa upotettua vihanneksia ja juureksia näppärästi ja kakluunissa hautuvat lähes soseeksi, maku kaikki liemessä. Eilen heitin joukkoon myös pieniä herkkusieniä ja hyvin sopivat nekin porukkaan.

Tuorepuolella olen löytänyt uudelleen jo unohtamani valmisjuuressekoituksen (porkkanaa, kaalia ja jotain - ainakin k-kaupoissa). Suomalaista tuorekurkkua malttanut edelleen ostaa yhden viikossa - yhden tietyn tuottajan kurkku paikallisessa prismassa on tosi makoisaa tumman leivän päällä, saa nähdä kauanko pystyvät pitämään kasvihuoneensa toiminnassa. Appelsiineja pari päivässä.

AK, ihan uteliaisuudesta - mikä joululaatikoissa on sellaista ettei sovi teidän ruokavalioon? Nehän voi hyvin tehdä vegaanisina (ja jos valmiita laatikoita haluaa, niin Kymppi-laatikot ovat vegaanisia). Lanttulaatikossa nyt tietysti on siirappia ja porkkanalaatikossa riisiä, jos niitä välttelee.

Tulin juuri adventtikirkosta, ja olen kirkossa käynnin jälkeen yleensä aina ihmeen pirteä (energinen, reipas?), ja tänään päätin hyödyntää sitä kirjoittamalla joulukortit ja kirjoittamalla tännekin. 

TLH vastauksena kysymykseesi, paneuduin ihan miettimään tiuota laatikkoasiaa. Sairastelin joskus nuorena (parikymppisenä) sappivaivoja ja siitä poiki vuosikymmenien karttelu lanttua kohtaan. Se nimittäin aiheutti varsin ilkeää nipistelyä oikean kylkikaaren alle, ja toki jotkut muutkin ruuat kuten vaikkapa omena. Siksi ei ole tullut harrastettu lanttulaatikkoa. Toisaalta täytyy tunnustaa, että en edes pidä sen mausta eikä pidä mieskään, joten miksi laittaisimme/ostaisimme sitä? Mehän vietämme joulua kahdestaan, ei tule sukua joulupöytään eikä muitakaan ruokavieraita. Jos joku satunnainen kävijä piipahtaa, hänelle riittää kupillinen kahvia tai teetä tai lasi glögiä, minkä kanssa vaikkapa konvehti lahjaksi saadusta rasiasta tai saaristolaisleivän pala, jonka päällä kalasiivu. 

On mielenkiintoista ja hyödyllistäkin miettiä näitäkin asioita tarkemmin, eikä vähiten ruokahävikin kannalta. Minulla(kin?) oli nimittäin joskus aiemmin jokin kummallinen tapa, että pitäähän sitä laittaa, kun se ja se ruoka kuuluu joulupöytään. Niinpä meillä oli yleensä aina mm. rosollia, josta suurin osa viskattiin vanhentuneena jossain vaiheessa jätteisiin. Saatamme olla joidenkin mielestä naurettavia viherpipertäjiä, mutta meillä ruokahävikki tmv. on kauhistus, eli hirveältä tuntuu, jos joutuu viskaamaan ruokaa jätteisiin. Jos poikkean nyt hivenen aiheesta, vasta nyt huomaan (kun mies on ollut noin viikon verran potemassa koronaa mökillä), että kuinka tarkasti meillä esim. kierrätetään kaikki mahdollinen (mies on pikkuperheemme kierrätysvastaava), pussinsulkijoista, raejuustopurkin kansista ym. lähtien. Joistakin ruokapakkauksista lähtee osia kolmeen jopa neljään eri kierrätyskohteeseen (muovi, pahvi, metalli tulee ainakin nyt mieleen). Kun vein tänä aamuna nyssäköitä jätekatoksen astioihin (mies hoitaa yleensä tämän), piti ihan kieli keskellä suuta katsoa, että pahvit tulevat litistettyinä kartonkiastiaan, säilyketölkit ja lääkepakkausten läpipainolevyt, rahkapurkkien kannet yms. omaansa, muovit omaansa, biojätteet omaansa. Paperit tietenkin myös omaansa. Tyydytystä tosin tuotti se, että sekajätenyssäkkä oli varsin pieni. Nyt seisoo keittiön pöydällä yksittäinen lasipullo, jonka korkki muistuttaa muovia, mutta en tiedä - mitä lie. Ehkä soitan miehelle ja kysyn neuvoa jälkimmäisen kierrätykseen. Itsetuntoni ei romahda naisellisen avuttomuuden myöntämisestä, meillä kun on vakiintunut tuo tietty tehtävänjako mm. kierrätykseen liittyen...

Mutta jos palaan vielä noihin laatikoihin, googlasin vegaanisen porkkanalaatikon, ja ehkä sitä voisin tehdä, kun vaan jätän siitä korppujauhon (jos ei löydy gluteenitonta) pois. Helppoa olisi sanoa, että ehkä laiskuus estää sen(kin) itsetekemisen 🤔 Jos olen rehellinen, en kuitenkaan pidä itseäni joka suhteessa laiskana, teen varsin paljon vapaaehtoistyötä, autan ystäviäni, osallistun yhdistysten toimintaan jne. Ehkäpä sitten ruuan laitossa olen laiska? 

Kiitos vinkistä, voisin ostaa valmiina tuon mainitsemasi tuotemerkin porkkanalaatikkoa, jos siitä löytyy tarpeeksi pieni pakkaus. Pieni siksi, ettei jäisi hävikkiä. Sienisalaattia olen yleensä tehnyt itselleni (mies ei syö), mutta tänä vuonna tänne ei tullut rouskuja lainkaan, ja edellisvuotiset suolasienet on syöty. Saatan siis ostaa pienen rasian kaupan valmista sienisalaattia, jos löytyy laktoosittomana, kohtalaisen vähäsuolaisena ja vähän tyydyttynyttä rasvaa sisältävänä. Jälkimmäinen siis kolesterolin karttelun vuoksi. 

Mutta mitäs heviä tänään. Tein kiinankaalista, porkkanasta, pienestä palasta punakaalia ja sipuleista kauranjyvien kanssa wokkia. Ei ole mitään gourmet-herkkua, mutta nälkä lähtee. Lisäksi mustikoita ja herukoita ja persimoneja. Wokkini päälle laitoin makuaineeksi Auran niukasti tyydyttynyttä rasvaa sisältävää majoneesia (kiitos TAPPIS vinkistä). Olen kokeillut niitä nyt kurkun, paprikan ja valkosipulin makuisina. Eniten tykkään kurkun makuisesta.  

Illalla ajattelin lähteä kauneimpiin joululauluihin. Korona ajattelutta täpötäydessä kirkossa, mutta kuten moni on todennut, eiköhän se kierrä lopulta jokaisessa 🤔

Ymmärrän AK oikein hyvin, että ette tee mitään sellaista mikä teille ei maistu. Jäin vain miettimään mitä niissä on sellaista mikä ei sovi teidän ruokavalioonne. 
Meillä (minä) myös kierrätetään ahkerasti ja vältetään ruokahävikkiä. Mies ei aina oikein jaksaisi, lähinnä koska meillä ei ole kuin sekajäteastia ja kaikki kierrätettävä täytyy viedä kaupunkiin kauppareissuilla. Itse olen siihen jo niin tottunut, että sujuu ihan automaattisesti. Sekajätettä tosiaan tulee vain vähän, pitäisi selvittää olisiko jotenkin mahdollista saada jätehuoltomaksu pienemmäksi.