Minä olen tehnyt spagettikurpitsaa tuolla tavoin. Ei ollut mitenkään erityisen työlästä. Spagettikurpitsa on tosi kova, joten sitä kannattaa esikypsentää tovi mikrossa ennen halkaisua, muutoin menee hermot ja veitsi. Tai sormet 😁

KARPALO. Minulla omia puita. Kun teen sosetta, niin kuorin ohuelti omput, kiehautan nopeasti,  4 litran kattilaan pari rkl sokeria. Sitten Bamiksilla soseeksi, toinen kiehautus ja sitten pakkaseen. Käytän aamuisin kaurapuuron  kanssa ja silloin tällöin piirakkaan. Hyvin säilyy jääkaapissa muutaman päivän.

Kiitos vinkistä MUMMANA😊. Tuo kertomasi kuulostaa sopivammalta määrältä. Eikä mene sähköäkään samalla tavalla,  kuten uunissa 2,5h  ohjeen mukaan.
Vielä ehtisin ostaa toisen satsin omppuja ja kokeilla tuolla ohjeella. Ainut ongelma, että täällä uudessa paikassa pakastin pienempi kuin aiemmassa, niin täytyy miettiä mitä sopii pakastimeen.

Pakastettaviin marjoihin en muutenkaan laita kuin päälle puoli rkl sokeria ja hyvin toimii, monikäyttöisempiä niin. Mustikat tältä vuodelta vielä hankkimatta. Saas nähdä, vieläkö jostain saa.
Niissä flavonoideja, auttaa vastustuskykyä  niin ostetaan yleensä 2 laatikkoa, molemmille omansa😉

Nyt pitäisi alkaa keittämään linssikeittoa, auttaa hevien saamista täyteen. Lisäksi hevinä tänään omenoita, porkkanoita, tomskuja.  Bataattia tulee linssikeittoon. En vaan tiedä lasketaanko bataatit heveihin vai kuuluuko perunoiden luokkaan. Jotka perunat kuulemma myöskin lasketaan tässä heviryhmässä heviksi😁

Hyvää hevipäivää kaikille🌻

MERELLE, voin minäkin hyvin liittyä perunapuolueeseen. Hyvää perusruokaa ja mun mielestä voi hyvin olla heviin laskettava. Pari kertaa viikossa ainakin tulee sitä syötyä. 
Sitä tuossa vain pohdin, kun en jaksanut alkaa tarkastamaan, että mihin kuuluu bataatti...Kuuluukohan heveihin. 

Kiloklubissa ruokapäiväkirja laskee bataatin kasviksiin.  820 kcal kilossa, perunassa 550 kcal kilossa. Meillä tänään bataattia popsi vauva broilerin ja tomaatin kanssa. Itse syötiin anoppivainaan bravuuria lanttukuutioita sekä nyhtöpossua ja perunoita ja porkkanoita puolukoitten ja punajuuren kanssa.  Tytär kommentoi, että taitaa olla syksy, kun täällä on siirrytty liharuokiin🍁🍂🍁🍁🌻🍂🍁

Nyt on spagettikurpitsa kokattu ja syöty. Laittaminen oli helppoa netistä hakemieni ohjeiden mukaan, pieni esimikrotus minkä jälkeen helppo halkaista ja sitten uuniin. Taisin pitää vähän turhan kauan, koska spagetin sijaan muistutti enemmänkin muusia. Aika neutraali maku, vähän olisi pitänyt suolata/pippuroida paremmin ennen uuniin laittoa. Helposti kyllä tuli päivän hevit kerta heitolla, kun kastikkeena oli tomaattimurskaan tehty soijarouhe-bolognese. Huomenna vielä toisen puolikkaan sisuksesta ja loppukastikkeesta jonkunlainen paistos. Ei nyt mikään varsinainen makuelämys, mutta kevyttä (ja ihmeen täyttävää) ruokaa. Kesäkurpitsaan verrattuna minusta selvästi "ruokaisempaa".  Ensi kerralla taidan kokeilla jonkun vaalean kastikkeen kanssa, vaikka sieniä.

Hihii, minä tosiaan vinkkasin tuon esimikrotuksen spagettikurpitsalle jo useampi viesti sitten, mutta vinkki taisi jäädä väärälle sivulle, koska kukaan ei sitä kommentoinut 😁 
Kiva, että onnistui. Tykkäsin itsekin. 

Ajattelin kirjoittaa hieman kuulumisia, jos joku vaikka kaipailee, että miksiköhän se ei enää kirjoita tänne mukavaan hevi-ryhmään. Nyt laihdun näköjään itsestään, sillä ruoka ei oikein maistu. En tosin toivo tällaista laihdutuskuuria kenellekään. Juuri nyt ei kuulu kovin hyvää. Kuten olemme monesti todenneet, koskaan ei voi tietää mitä sattuu, milloin, missä ja kenelle vain. 

Puolisoni joutui la illansuussa sairaalaan, hän putosi mökin tikkailta +3 m:n korkeudesta rännejä putsatessaan. Hän oli yksin mökillä, kun minä olin Kalev. Naisten maakuntareissun vuoksi kaupungissa. Hän pystyi onneksi soittamaan minulle, eikä puhelimessa tiennyt, missä oikein on, ja miksi hän on mökillä yksin ja mitä on tapahtunut. Aivotärähdys, ranne- ja lonkkavammoja. Soitin tutulle kyläkaverille (sairaanhoitaja), ja hän ja miehensä pääsivät onneksi heti paikalle, ja kaveri soitti ambulanssin. Olivat n. 25 min tutkineet siinä ensin, ja sitten 100 km:n päähän päivystykseen. Onni onnettomuudessa kuitenkin, ettei käynyt vieläkin pahemmin. Se ambulanssin soittanut marttakaveri/kyläkaveri/sairaanhoitaja soitti minulle ambulanssin lähdettyä pitkän puhelun, ja sanoi, että vaikka kivut kädessä ja mm. lonkassa olisivat kuinka kovat (kuten olivat), oli kuitenkin hyvä tuuri, että ihminen ei putoa esim. pää tai niska edellä. En edes uskalla ajatella sitä.

Yritän hillitä itseäni, etten saarnaa miehelle nyt katolle menemisestä, olenhan varoitellut siitä jo paljon aiemmin, ja sanonut ettei me olla enää nuoria, ja että ostetaan vaikka kylätalkkaripalveluja mm. rännien putsaukseen. Hän on kuitenkin sen luontoinen, että koko ajan pitää olla jotain tekemistä, ja kaikki pitää tietysti tehdä itse. Lääkäri on sanonut su, että käsi pitää leikata, näillä näkymin hu-aamuna. Siitä en tiedä, miten käden kipsaus on henkilökunnan kovassa kiireessä ja henkilökuntapulassa mennyt. Nyt siinä on kipsi siis. Sanoin miehelle, että älä ainakaan vähättele kipujasi ja vaivojasi siellä. Luin jostain, että hiljaisimmat potilaat ovat kaikkein kipeimpiä, sinnikkäästi yhä uudelleen ja uudelleen kovaa meteliä pitävät pääsevät ehkä vaikka jonojen ohi. Joku otaksui, että hoitohenkilökunta saattaa tuolloin lopulta väsyä siihen tiukkaan vaatimiseen tmv.  Muun muassa päivystyksen ensiavussa ja ymmärtääkseni myös osastoilla on todella paha ruuhka, henkilökuntapulaa ja potilaita erittäin paljon. Paikallinen maakuntalehti kirjoitti viime su 25.9 vakavasta nykytilanteesta mm. teemalla miten meille käy, jos hoitohenkilökunta väsyy lopullisesti ja päivystys kaatuu 💔

Turvallisempaa jatkoa teille hevidikkarit 💗

MERELLE kiitos 💓
Kyllä toki, puolesta puhuja / potilasasiamies saattaisi olla vaatimattomalle ja hiljaiselle ihmiselle tarpeen. Siinä on vain se pulma, että itsekään en ole ollut oikeastaan koskaan mitenkään kova vaatimaan. Kohdallani voi olla niin, että olen nynny, en tiedä. Jotenkin on vain niin noloa (tai jotain?) vaatia kovaäänisesti itselleen palvelua, kun tietää, että väsynyt ja liian pieni henkilökunta tekee parhaansa. Tiedän että ihmiset jonottavat tuntikausia, jopa vuorokausia ensiavun käytävillä kivuissaan. Parivuotias sukulaislapsi oli kaatunut päiväkodissa, ja äitinsä kertoi että olivat odottaneet päivystyksessä 3,5 tuntia, nälkäisellä ja väsyneellä lapsella haava päässä. Sekään ei siis tässä tilanteessa enää päde, että lapset / tapaturmapotilaat pääsevät ensimmäisenä. Resursseja ei vain ole. 
Potilasturvallisuus kärsii henkilökuntapulan ymv. vuoksi, jotkut kotiutetaan kipeinä, päivystyksen poikkeustilasta ei saa tulla uusi normaali jne., paikallinen maakuntalehti kirjoittaa (25.9.22.). 
Huoh. Nyt täytyy vain laittaa kiittimet ristiin, ja toivoa (rukoilla?) parasta.

Olipas aikamoinen pudotus ANNIKYLLIKKI. Mikä onni onnettomuudessa, että sinulla oli joku osaava, jolle soittaa ja joka varmaankin pystyi sinua jälkeenpäin rauhoittamaan.

Niin tuttua tuo, kaikki täytyy itse tehdä, sellaisiahan ne pohjoiskarjalaiset miehet ovat🙄 Näyttää poikakin seurailevan isänsä jälkiä, kun joutui hänkin selkäleikkaukseen ja samanlainen sisulla puskija on hänkin.

Jospa tämä jonkinlainen opetus miehelle olisi ja opettaisi vähän rauhallisempaan ja varovaisempaan tahtiin. Varoitus kuitenkin, jota ehkä kannattaa kuulla.

Toivottavasti saatte pian jatkaa nauttimista värikkäistä syyspäivistä molemmat hyvillä mielin😍.