Nasu, minä ainakin kuorin avomaankurkun ja sitten syön ihan  niin kuin kasvihuonekurkunkin. Minusta se on maukkaampaa eikä niin vetistä. Ja säilyy tosiaan paremmin ja pidempään. Nahistuneet vihannekset käytän yleensä keitoissa, sinne ne menevät vielä hyvin.

Vanha ohje kurkuille kotoa, eli lisuke ruokien kanssa jota isosisko usein teki.

-tuoretta kurkkua kuutioina
-purjoa renkaina
-appelsiinia kuutioina
-omenaa kuutioina
-
kastike 
kermaa, sokeria, etikkaa ja suolaa

Aikoihin en ole enää syönyt mutta muistaakseni kivasti raikasti raskaita liharuokia.


Tänään hevinä
banaania, tomaattia, mansikoita, kanttarellia, mandariini, mustikkaa

Minusta avomaakurkut eivät ole ihan  niin vesipitoisia kuin kasvihuonekurkut ja siksi säilyvät paremmin. Itse pidän jääkaapissa ja otan huoneenlämpöön muutamia tunteja ennen käyttöä (tai aamulla). Hyvän lisukesalaatin saa kurkusta ja punaisesta sipulista, kastikkeena ihan kreikkalainen ((ju)gurtti, johon sitruunanmehua, omenaviinietikkaa, suolaa, pippuria, ja reilusti tilliä.

Jääkaappi ei ole ainoa arvaamaton muuttuja, nyt tuo piha tuottaa ongelmia, jos yölämpötilat alenevat. Viime yönä oli vain 1,1 astetta lämpimän puolella ja  luumut pitäisi kerätä pois. Värväsin jo pojan kiipemään ja kurkottelemaan minne en itse ylety, mutta hän sanoi, että osa on pakko jättää ylös, kun koripallojoukkue on Tsekissä 😂. Paprikat ovat vielä vihreitä, kypsyyköhän ne sisälläkään. Osa on kerätty ja omenoita vieressä etyleenillä kypsyttämässä. Pavut voisivat vielä kasvaa, mutta paleltuvatko, jos menee pakkaselle. Rypäleitäkään en vielä kerää, saisivat hetken kypsyä nekin. Kyllä sitä hävikkiä syntyy, vaikka silmä kovana vahtisikin. Onneksi on paljon keritty syömäänkin!

Hyvää 4. Kotimaisen ruoan päivää 4.9.2022 💚

Hevit: Puolukoita ja mustikoita suoraan metsästä käsiin ja  suuhun, samoin kävi lopuille karviaisille. Pieni pensas, ei siitä säilöttäväksi olisi riittänytkään. Huomaan olevani paljon pirteämpi ja jopa nukun hyvin nyt, kun tankkaan tuoretta ruokaa suoraan metsästä ja pihan pensaista. 

Uskokoon ken haluaa, mutta kun aloitin tämän hevin lisäyskamppiksen hiukseni ovat paksumman ja kiiltävämmän tuntuiset ja kasvavat nopeasti, kynnet hyväkuntoiset,  iho parempi, ei turvotuksia kuten silmäpusseja. Tällaiselle muutaman vuoden päästä seitsemän kymppiä täyttävälle ei ulkonäkö ole se ykkösasia,  mutta ihan kiva huomio kuitenkin. Mihinkään kohtaan ei koske. Jotta en kuulostaisi liian itseriittoisrlta, sitähän en tiedä, kuinka kauan tämä hyvä olotila kestää, mutta nautin täysillä siitä ajasta, minkä se kestää 😀

Aivan ilman "kieltäymyksiä" tämä ei ole toteutunut, eli ns.nautintoaineet ovat edelleen pannassa kuten kahvileivät ja valkoinen jauho muutenkin, suklaa, jäätelö ja sokeri muutenkin sekä alkoholi toki myös. Tähän on tottunut, eli en koe tätä miksikään kitumiseksi.

Muut hevit: kukkakaalia, pensaspapuja, paprikaa, kurkkua, tomaattia. Aamupuuron ja iltarahkan kanssa isot keot mustikoita.

Lisäys: poimin myös ns. syömäpuolukoita pari litraa. Maakellariin survoksena säilöttävät kerätään vasta parin viikon päästä.

sunnuntaina, 4. syyskuuta 2022 klo 09:43 Merelle* kirjoitti:
ASICS, sinulla on monipuoliset viljelmät. Eikö niitä luumuja saa ravistelemalla alas, ja maahan oliivinkorjuun tyylisesti vaikka joku lakana?

Kiitos vinkistä! Täytyy ottaa viimeiset ravistelutekniikalla!  Monipuoliset ja voisiko suorastaan sanoa mielipuoliset viljelmät tosiaan. Meillä on tarkoituksella sotkettu kukkapenkit ja viljelykasvit cottage garden hengessä. Siinähän on ideana, että viljelykasvit ja kukat ovat pieninä yksittäisinä kasveina sikin sokin, ettei esimerkiksi tuhohyönteiset leviä koko kasvimäärään kerralla ja niiden on vaikeampi löytää omaa herkkuaan, kun vieressä tuoksuu ihan toinen kasvi.  Pientaloalueella on hassun näköistä, jos on puoli tonttia perunamaata, mutta marjapensas sellä täällä  kukkapenkissä ja jokunen papu puun juurella tai sipuliryhmä muiden kasvien välissä menee kyllä.  Olen miettinyt pitäisikö tässä kaupunkiviljelyanarkiassa mennä niin pitkälle, että istuttaisin karviaispuskia kaupungin metsään siltä varalta, että muutetaan kerrostaloon joskus 😁

Nyt siirryin taas laitoskeittiömoodiin ja kokkailin 2,5 kg:n kasvispakastepussista ja prisman altaan 1,9 kg:n suurpakkauskanaerästä pellin kokoisessa laitoskeittiövuokassa laatikkoruokaa moneksi kerraksi.  Hiukan riisiä nesteitä sitomaan ja currykermaa ja mausteita.  Toivottavasti on syötävää, kun sitä on paljon! Pakasteeseen tietenkin suurin osa, mutta aika monen kerran hevit on sllä kuitattu.

Puhtia alkuviikkoon kaikille!

MERELLE, kokonaiskolesteroli minulla oli nyt elokuussa pari kymmenystä alle sen suositusrajan eli 5:n, hdl 1,43, ldl 3,3 ja triglyseridit 1,24. Muut siis viitearvoissa, paitsi tuo ldl pitäisi saada vielä alle 3:n. Kole-lääkitystä minulla ei ole.

Serkkuni ihmetteli, miten minulla ei ole tiukemmat ohjeet kuin nämä annetut: kokonaiskolesterolin pitäisi olla alle 5, HDL:n yli 1,2, LDL:n alle 3 ja triglyseridien alle 1,7. Sanoin hänelle, että luotan noihin annettuihin viitearvoihin. Minullahan ei ole ainakaan todettua sepelvaltimotautia, eikä tiedossa olevaa sukurasitustakaan. Mitä vain muita sairauksia kyllä suvussa on, mutta ei tiettävästi sydänsairauksia ainakaan kovin läheisillä sukulaisilla. Silloin serkkuni sanoi, että ai niin, tosiaan, hänellä molemmat vanhemmat kuolivat sydäninfarktiin noin 6-kymppisinä. Sukurasitusta on siis. 

Yritän (vaikka väkisin!) ajatella positiivisesti, eli että on oikein hyvä, kun olen saanut nuo lukemat kääntymään (heviä lisäämällä ja ns. herkuista luopumalla) suotuisampaan suuntaan jo noin 4:ssä kk:ssa. Kun jatkan samalla tyylillä, niin jospa tulisivat jossain vaiheessa vielä täydellisiksi, hih. No ei vainkaan, täydellisyyteen ei tarvitse päästä missään asiassa, leikki leikkinä. Mulle riittää tuokin tulos jo aiheeseen iloita.

Liikunta on myös tärkeää. Siitäpä tulikin mieleeni, että kun ei vesisadetta tullutkaan illaksi, niin jospa lähtisin vielä sauvakävelylle. Laitan YleAreenalta kuulumaan jonkin tunnin mittaisen kiinnostavan haastattelun puhelimen kuulokkeista, niin sillä saan itseni kammettua kynnyksen yli. Tämä jälkimmäinen kommentti mm. siksi, että ei tämä kurinalainen - tai miksi sitä nimittääkään - elämä aivan helppoa ja yksinkertaista minullekaan ole, välillä tekee mieli kahvileipää, suklaata ja mm. jäätelöä eikä jaksaisi (tai ei huvittaisi) lähteä lenkille tai ohjattuihin jumppiin, mutta ei auta, valinta on tehty. Niskasta kiinni vaan ja menoksi. Onneksi on puhelin, kuulokkeet ja netissä on pilvin pimein mielenkiintoisia haastatteluja / keskusteluohjelmia. Huomenna kymmeneksi ohjattuun jumppaan, samoin keskiviikkona klo 10 - 12. Muut ovat nk. seniorijumppia, tuo keskiviikon klo 11-12 keskittyy niskaan-hartioihin-selkään. 

Nyt rynttyyt niskaan ja menoksi, vai miten se oli

Meillä kans tooosi iso kesäkurpitsa keittiön tasolla mutta siellä vähän pimeässä jottei muistuta liikaa,
Ystävä toi sen ja en saa vain sitä heitettyä biojätteisiin kun on vielä ihan napakka.
Ihmeen kauan kestää.

Nyt on jo kotimaisia omenia ostettu. Banaania, pensasmustikoita ja mansikoita ja illaksi luultavasti salaattiannos. Ja tulossa ruoka jossa tuoreita herkkusieniä ja suippopaprikaa ja aurinkokuivattua tomaattia kanan, aurajuustomurun ja pastan kanssa.
Pakko tyrkätä vähän sinne ja tänne tuota aurajuustomurua, että saa sen pois. On suolaista ja rasvaista, joten vähän varoen käytän.

Puhelimessa muistus joka päivälle kuntopyörästä. Jos ei muuta, niin ainakin tekee hetkeksi huonon omantunnon, kun ei jaksa, viitsi 🙄

No tänään sain 20min. pyöräiltyä. Jospa alkaisi laittaa ylös ruokapäikkyyn ylös, niin kattoo, olisko sillä mitään kannustavaa merkitystä.

Nyt syömään!

MERELLE, koiralla on varmaan luonasi hyvä olla. Sinulla vain vähän haikeaa🤗

Nasu, sinänsä hyvä ehdotus kyllä. Jotenkin aavistelen, että menisi rahaa noihin muuhun kasviksiin ja se ruoka jäisi kuitenkin maistamisen jälkeen syömättä. Sellaistakin on tapahtunut.

Ajattelen, että tuollainen ylisuuri kesäkurpitsa saattaa olla puumaisen makuinen. 

Merelle, piti kommentoimani,  että meillä kans koira tykkää kaikenlaisista heveistä. Ehdit poistaa kirjoituksen.
Kurkku ja omena on ehkä parhaita herkkuja eikä väheksy salaatinlehtiäkään.

Ensimmäisenä vuotena annoin koiralle ainoastaan penturuokaa ja siihen lisättynä jauhelihaa ja riisiä ja piimää kasvattajan ohjeiden mukaan.

Kerran vahingossa sai omenankannan, jonka olin laskenut käsistäni. Otin sen pois, koska siemeniähän ei saisi omenasta syödä.
Ensimmäisen kerran murisi minulle ja ymmärsin, että nyt löysin voittajani. Siitä lähtien olen koiralle antanut palasia omenasta kun itsekin syön. Kurkku toinen. 

Joo, no mutta omasta hevistäni tänään. Aika vähäiset ovat olleet. Mennyt herkuttelun puolelle kun miehellä synttärit. Poika tilasi woltista meille kebabit, kun ei pääse leikkauksen vuoksi liikkumaan ja käymään. 
Suklaaleivokset juuri kahvin kanssa.  Käytiin kaupausta marjoja, nektariineja, banaania ja omenaa sekä salaattia löytyy.
Jotain niistä tulee varmaan tankattua, kunhan vatsasta löytyy tilaa🙄.