Kiitos kirjoituksistanne ja naistenpäivän  toivotuksista.

Kivikasa toivottavasti uniapneakiskon käyttö onnistuu jatkossa ilman kipuilua. Mukavaa kun kiskosta on ollut apua.
Eu:n pakkoremointointiuhkaan en ole vielä ehtinyt paneutumaan. Minulla on omien omistuksien lisäksi huolena oma taloyhtiö ja hallinnoimani yhdistyksen puolensataa asuntoa jotka on rakennettu 1973 ja 2000 vuosien välillä. Mitähän tästä vielä tuleekaan. 

Kipa, voimia kipujen selätykseen. Asioilla on tapana järjestyä ja luotan että pääset sekä tyttären vihkiäisiin että  hääjuhlaan Roomassa.

IL, sinä näytät nuorelta tytöltä uudessa tukassasi. Hyvä kun Justus voi jo paremmin ja kuntoutus on käynnissä. Ikävä kotiin ja vierellesi on ymmärrettävästi kova mutta ikääntymisessä on se positiivinen puoli että aika kuluu paljon nopeammin kuin nuorena. Käyntisi virkistävät häntä varmasti ja kohtahan on kevät ja pääsette nauttimaan mökkeilystä kunhan kuntoutus on ohi. 

Japena hyvin olet saanut painoa pudotettua leikkauksen jälkeen. Kuvissa näytät nuorentuneen ja ohentuneen melkoisesti. Kumpa pääsisit pian taudista eroon. Täällä päin ovat infut kestäneet tosi pitkään. 

Nyt en muista mitä muuta piti vielä kommentoida mutta siirryn kuitenkin omaan napaan, tai sen ympärille.
Tosiaan maaliskuun lopulla minulla oli vihon viimeinen työpäivä palkkatyössä. Saatoin jo hehkuttaakin sitä aiemmin mutta on minulle iso asia kun yksi elämänvaihe päättyi. Lupasivat ainakin että eivät enää ensi vuonna jahtaa töihin.

Laakereilla lepäilyyn minun ei ole silti tarvinnut ryhtyä. Meillä on isoja positiivisia muutoksia yhtistyksen toiminnassa. Niiden takia olen joutunut kaivamaan tietoa pilvestä ja maan päältä. Tämän kuun loppuun juoksen tukka putkella mutta sitten pitäisi vähän helpottaa.
Eilenkin olin ammattilaisen apuna kun siivottiin yhtä isoa taloa remontin jälkeen tarkastuskuntoon ja edellinen päivä meni palavereissa eri toimijoiden kanssa. Tykkään siitä että on menoa ja meininkiä mutta voisihan vauhti olla jo vähän hitaampikin.

Jalkavaiva alkaa vihdoin helpottaa. Kipuhan valahti polvesta nilkkaan ja akillesjänne tulehtui.
Nyt olen kuitenkin lenkkeillyt viitisen kilometriä päivässä aina kun vaan ehdin.
Tämän päivän omistin vaan itselleni. Lähdin aamulla kaupunkiin reklamoimaan talvikengistä jotka ostin marraskuun lopulla. Niistä meni nahka rikki tikkauksen vierestä. Nyt kenkä on suutarilla ja laskun lupasi maksaa kenkäliike. Autonkin pesetin vihdoin viimein. Oli niin likainen että hävetti liikkua sillä. Sitten alkoi tehdä jo mieli kotiin joten ostin vain välttämättömat ostokset ennen kotiin paluuta. Puolen päivän jälkeen repäisin aloittamalla hiihtokauden. Kiersin kerran jääladun ympäri johon meni aikaa lähemmäs tunti. Nautin hiihdosta vaikka keli ei ollut paras mahdollinen. Nyt osaan taas arvostaa jalkojen terveyttä kun viimeiset yksitoista kuukautta olen joutunut rajoitaamaan useiden liikuntalajien harjoittamista. Oli jo aikakin aloittaa hiihtäminen sillä ensi viikolla se olisi ehkä ollut myöhäistä kelien lämmettyä. 

Tämän viikonlopun vietämme etämiehen kanssa kumpikin kotonamme sillä lupasin tuurata talkootöissä erästä sairastunutta huomisen ja sunnuntain. Neuloosikin yritti iskeä päälle viikko sitten ja purkasin yhden liian pieneksi neulomani hameen ja tein langoista vähän isomman. Malli oli omasta päästäni mutta en ole lopputulokseen oikein tyytyväinen. Voi olla että menee osittain uusiksi vieläkin.

Hyvää viikonloppua.

Kiitos Mustikkaposki.
Onhan tuota laihtumista tapahtunut. Talvitakkini on kuin teltta. Se oli tosi hyvä 30 kiloa sitten. Nyt odotan kelien lämpenemistä, jotta saisin ohuemman oikeaa kokoa olevan takin päälleni.

Flunssa on sitkeä mutta sehän jatkoi kulkuaan rööreihin. Eli on otsa- poski- ja keuhkoputkentulehdus. No siihen on antibioottikuuri puremassa. Sitä olen ihmetellyt miten paljon räkää päähän mahtuukaan. Olen ollut yli viikon kauheassa juoksevassa nuhassa. Nenäliinoja mennyt jo iso paketillinen ja toinen menossa. 

Mieskin sairas. Minä veikkaan keuhkokuumetta. Se nyt tähän suolitukoksen päälle onkin ihan kiva juttu.

Matka Mallorcalle ei nyt mennyt ihan suunnitellusti. Vieläkin harmittaa että yhteinen odotettu vapaa meni niin pieleen miehen osalta. Minähän nautin lasten kanssa mutta miehellä oli tiukat paikat sairaalassa. 
Mies oli eilen lääkärissä mutta lääkäri ohitti keuhkot täysin ja keskittyi vain muuhun. Määräsi kuitenkin laajat labrat. Onhan nuo munuaiset hyvä tsekata. 

Niin en nyt ole varma että kaikki palstan lukijat tietävät mitä tapahtui Mallorcalla. Mies siis joutui tulopäivänä siellä sairaalaan suolitukoksen takia. Oli nenämahaletkussa kolme vuorokautta, suoli aukeni mutta munuaiset oikkuilevat. Kerkisi olla pojan luona kaksi yötä kun koti matka flunssasen vaimon kanssa alkoi. 

Olen iloinen IL: n Justuksen toipumisesta. Toivottavasti rollaharjoitukset sujuvat ja mies pääsee kotiin. 

En ole yhtään tutustunut Kivikasan mainitsemaan remonttijuttuun. Me asutaan vanhassa lämpövuotavassa talossa, joka haluttaisiin myydä vuoden päästä. En ole kovin toiveikas sen suhteen. Minulla on pelko, että tällainen talo jää näppeihin ja olemme sitten hmmm miten sanoisi no lirissä. 

Nyt voisi tehdä aamu cappuccinot.

Mukavaa päivää. 
. 

Japena, kurjaa että Mallorcan lomanen ei nyt mennytkään ihan suunnitellusti. Huoli miehestäsi oli varmaan valtava, mutta ehdit sentään vähän nauttia lastenlapsistasi. Pääasia että potilas toipui vatsavaivastaan, mutta nyt sitten on iskenyt flunssa ja keuhkokuume. Paranemista hänelle! Onneksi alat itse vähitellen toipua. Paremmalla onnella kohti kevättä!💐

Karmale, toivottavasti miehesi sydänvaiva saadaan asettumaan! Onneksi hän pääsi pian sairaalaan. Kaikki kuulosti kohdallanne jo niin hyvältä. Jaksamista sinulle ja paranemisia miehellesi!💓

Kipa, älä jännitä etukäteen. Olen aivan varma, että pystyt matkustaa tyttäresi häihin Italiaan.
Sinulla on todella ihanaa odotettavaa!💕

IL, Justuksella taitaa olla pitkähkö toipuminen edessään, mutta kyllä hän siitä selviää sinun tuellasi. Sinun läsnäolosi antaa kaikille positiivista energiaa. Kunhan vain jaksat itse pitää huolen itsestäsi! Voimia molemmille!🌷

En ole nyt vähään aikaan kirjoitellut, koska elämäni on niin tasaista ja arkista. Hyvä niin, vaikka joskus kaipaisin vähän vaihtelua. Kaksi kertaa viikossa käyn kuorossa, kaksi kertaa kuntosalillla Elixiassa ja välipäivinä kävelen sään salliessa. Kirkkokuorolla on nyt ollut esiintymisiä hoivakodeissa ja eilen kirkon jumalanpalveluksessa, jossa oli yllättävän runsaasti sanan kuulijoita (n. 60). Kanttori sanoi, että me emme esiinny, vaan palvelemme, olemme srk:n vapaaehtoisia. Niinhän se on. Alttoäänemme vahvistui, kun saimme uuden vahvan laulajan. Nyt meitä on kuusi, joista kolme osaa laulaa suoraan nuoteista (en minä). Me emme harjoittele stemmoja erikseen, vaan heti vain yhteen. 😨

Maksoin jälleen Kiloklubin jäsenmaksun kolmeksi kuukaudeksi. Täytyy välillä tarkistaa, miksi paino ei putoa. Olen nyt 10 vuotta pysynyt samassa painossa kilon-kahden vaihtelulla. Ehkä syönkin liian vähän ja sitten sorrun herkkuihin? On tämä ruokien merkkailu vähän työlästä samoin laskelmointi siitä, mitä voi päivän mittaan syödä, että ravintoaineiden saanti on kohdallaan.

Kävin tänään hammaslääkärillä vuositarkastuksessa. Ei reikiä eikä edes plakkia. Sain vain tahnapuhdistuksen ja fluorauksen. Olin kuullut, että bisfosfonaattia käyttäneelle ei voisi laittaa implantteja. Kysyin asiasta lääkäriltäni, ja hän kumosi tiedon. Täytyy vain kuulema tietää, miten sen sen tekee. Asia ei ollut minulle akuutti, mutta sellainen toimenpide voi joskus tulla eteen. Kassalla virkailija kysyi, onko työterveyshuoltoni Mehiläisessä. Vastasin olleeni jo vuosikausia eläkkeellä. Hän vilkaisi kela-korttiani ja totesi, että oho, enpä olisi uskonut! Mannaa turhamaisuudelleni.😁

Aurinkoista kevättä kaikille teille, ihanat klubikaverit! ⛅☀️

Pikseli, kiitos💕

Täydelliseen vuodelepoon määrättiin, kunhan saavat selville jotain? 
Tässä nyt olen ja ihmettelen ja vähän pelottaakin!

Karmale, tietenkin olet huolissasi. Voi kun asiat selviäisivät.

Pikseli, kiva kuulla sinustakin. Ja olethan sinä ikäistäsi paljon nuoremman näköinen. Iho on rypytön ja kampauksen malli tosi hyvä. 

Mä luulin laihtuvani näiden viikkojen aikana. Kissan viikset. En tiedä, miksi mutustan iltaisin kaikenlaista makeaa, en saa itseäni millään ruotuun. Tosin punnitsin aamulla, mutta samana olivat kilot pysyneet. Toisaalta muistan, miten mieheni kuoltua lihoin ihan kamalasti, kun söin suruuni. Äsken söin ison salaatin ja kohta menen nukkumaan, jos selviytyisin tämän illan käymättä meidän kotivaravarastolla, jossa niitä suklaalevyjä on.

Viikonloppuna oli kaikenlaista. Lauantaina juhlittiin bonuslapsenlapsen muuttoa Kreetalle. Salaa olen kyllä hieman huolissani, jätti hyvän työpaikan ja siirtyy pienelle palkalle outoihin oloihin. Aikoo jättää autonsa Justuksen tallipaikalle. Ei siinä mitään, mutta ei halua laittaa autoa seisontavakuutukseen ja autolainaa pitäisi lyhentää kuukausittain, joten ymmärrykseni mukaan hänelle ei elämiseen jää kuin muutama satanen. Mutta oli hauska tavata ihmisiä, joita ennen nähtiin vaan lasten synttäreillä.

Juttelin heviteinin kanssa. Hän oli koulutehtävänä tehnyt teosanalyysin Gallen-Kallelan taulusta ja se oli minusta kiinnostavaa. Kysäisin innoissani, lähtisikö hän kanssani Kansallismuseoon taiteilijan näyttelyyn. Poika katseli minua hetken ja vastasi, että mamma, se oli PAKOLLINEN koulutyö eikä aiheuta muita toimenpiteitä mun elämään. Siitäs sain.

Eilen vietimme muistohetkeä naapurimme siirryttyä tuonpuoleisiin. Hautajaiset oli pidetty jo aikaisemmin ja tämä oli täysin epävirallinen naapuruston järjestämä juttu. Saattaa kuulostaa kummalliselta, mutta tilaisuus oli mukava ja jatkui kuuden tunnin jatkoina toisen naapurin kotona. Naapurin kissa asuu nykyään Porvoossa hänen ystävänsä luona ja ystävä osallistui myös jatkoille. Annoin kisulle ostamani lelun, rouva halasi ja sanoi, että siirryin suoraan hänen sydämeensä sillä pienellä huomaavaisuudella. Mutta kun se kissa oli minusta niin kiva ja joskus tuntuu haikealta, kun ei se enää loikoile patterin päällä ottamassa ylhäiseen tapaansa ohikulkijoilta hyväilyjä.

Vakavasti sairastunut toinen naapuri jaksoi osallistua kahvittelun ajan ja lähti sitten lepäämään. Syöpä levinnyt haimasta maksaankin ja surullisina mietimme, että pian joudumme ehkä järjestämään hänenkin muistotilaisuuden. Meillähän on ollut vastaavia aikaisemminkin, kun olemme kaikki muuttaneet yhtä aikaa talon valmistuttua, pitäneet kerhohuoneellamme monet talon synttärit, joulujuhlat ja milloin mitkäkin kemut.

Vesijumpasta kiirehdin suoraan Justuksen luo. Fyssari oli jo varoitellut häntä, ettei se kotiinpaluu ihan vielä ole ajankohtaista ja hän oli aika alakuloinen. Huonekaveri tekee koko ajan pientä kiusaa, muistaa sammutella Justuksenkin himmeän yövalon, kun Justus menee telkkaria katsomaan muualle, koska miestä häiritsee huoneen telkku, mutta ei muista vetää vessaa. Hoitajien puheet eivät auta. Ja tilaa ei ole vaihtaa huonetta. On paha mieli, kun näen, että aina rauhallisen Justuksen pinna alkaa olla venynyt jo lähes katkeamispisteeseen.

Ulkona on melkoinen myrsky, parvekelasit elävät omaa elämänsä ja lipputanko tanssii lähes vaakasuorassa. Lunta tuiskuaa. Tajusin äsken, että jumppakassi oli unohtunut autoon. Oli haettava, koska huomenaamulla on vesijumppa ja uikkarit piti saada kuivumaan. Hyvä etten lentänyt pois tuiskun mukana. Niin että Tiinuliinu, nauti kukkakedoista ja jäätelöstä!

Mä olen nyt pienen pojan isoisoäiti!!!!!

Oi, onnea. IL! Oikein PALJON ONNEA!

Muuta en nyt ehdi kirjoittaakaan. Muuta kuin mukavaa viikkoa kaikille. Espanjassa kevät tekee tuloaan, ja sama taitaa olla meneillä Suomessakin. Jos nimittäin kevään ensi merkeistä kirjoittanutta päivän Hesaria uskomme. Ja miksi emme uskoisi?

IL,  ihana uutinen. Onnea!
Karmale  jaksamista sinulle.
Meillä toistaiseksi kaikki hyvin.

Onnea paljon IL💖

Ihanaa IL. Oikein paljon onnea ❤️