On jollain muullakin liukasta. Täällä pari päivää tuli vettä ihan maahan saakka ja nyt sitten pikku pakkanen. 
Keskelle tietä on ripsautettu muutama muru santaa, muuten ihan peilijää.
Kävin vaan tuossa tien toisella puolella ekopisteellä.

Älkäähän kaatuilko.

Moi mimmit! Hauskat neljä päivää takana! Perjantaina auto täyttyi pojista, heidän tavaroistaan, innoissaan ympäri pyörivästä koirasta, meidän kasseista ja pakollisesta kukkapuskasta. Heviteini nukahti ensimmäisessä mutkassa ja kuorsasi iloisesti koko matkan. Juniori oli toivonut pasta carbonaraa ja sitä hän sai, heti kun ehdittiin valmistaa. Tarkistettiin monojen sopivuus, Juniori teki pienen lenkin, heviteini linnoittautui vierashuoneeseen. Juniori valitsi Netflixistä elokuvan ja niin me sitten katselimme katkeilevia käsiä, limaisia alieneja ja muita hieman outoja juttuja.

Lauantaina hiihdettiin jo pidempi lenkki, paitsi heviteini, joka valitsi Ikerin ulkoilutuksen. Kävelee kuulokkeet korvilla ja malttaa seisoskella, kun Iksu "lukee iltalehtiä". Justus valmisti lounaaksi kanacurrya, joka oli pojista niin hyvää, että riisin loputtua ahtoivat pelkkää kastiketta! Minä ihmettelin ilmiötä, jossa pojat kuulevat tietyt sanat vaikka talon toisesta päästä ja joskus eivät mitään, vaikka vieressä puhuu. Juniori oli yläkerrassa pelaamassa ja minä normaaliäänellä kysyin Justukselta, että otettaisko sitä omenapiirakkaa. Juniori oli sekunnissa alakerrassa, että ai täällä saa nyt piirakkaa!

Illalla herkuteltiin raclettea, jota pojat aina talvisin tahtovat. Oli kivaa jutella heidän asioistaan samalla, kun syötiin, joskaan en ihan kaikkea heviteinin juttuja ymmärtänyt, mutta olin kuitenkin kiinnostunut. Illan elokuvaksi valittiin Jurassic World ja pojat, jotka juuri äsken ahtoivat massunsa täyteen, mutustivat tyytyväisinä chipsejä, koska se "kuuluu asiaan". Yöllä avasin varovasti heviteinin huoneen oven ja katselin sikeästi nukkuvaa lapsenlastani. Lattialla ajelehti likaisia alusvaatteita, olin kyllä antanut saunan jälkeen pojille muovipussin niille. Yöpöytä täynnä likaisia cokis-laseja, karkkipapereita, läppäri lattialla kymmenien erilaisten piuhojen kera (olin tyhjentänyt kirjoituspöydän pojan tavaroita varten). Märkä pyyheliina mytyssä. Nostin vain pyyhkeen kuivumaan, annoin kaiken muun olla ja tuumin, että lapsen ei tarvitse ottaa stressiä siisteydestä lomallaan. Ja kuinka ollakaan, sunnuntaina, kun hän heräili puolen päivän aikaan, tavarat ja sotkut siivoutuivat ihan ilman pyyntönä. Onnittelin salaa itseäni samalla, kun kiitin poikaa.

Tytär ja vävy tulivat sunnuntaina iltapäivällä. Vävy kuljeksi ihastelemassa Justuksen aikaansaamia uudistuksia ja pikkukorjauksia, tytär ihasteli uudistunutta makuuhuonettamme. Justus oli hauduttanut possupaistia monta tuntia ja kyllä siitä tulikin hyvää. Katoin parhaat juhla-astiat ja pellavaservietit. Voi miten minä nautin, kun rakkaat ovat pöydän ympärillä herkuttelemassa, nauramassa, juttelemassa ja muistelemassa. Olin leiponut sitruunamarenkitortun jälkiruoaksi.

Katsottiin porukalla poikien valitsema leffa, josta en muista mitään, koska kuiskuttelimme samalla tyttären kanssa. Eilen he "ryöstivät" kaikki mökiltä löytyvät sukset ja monot ja suuntasivat Kustavin mökille. Piilotimme lumikengät, jotta pääsemme jääkävelyille. Tytär kertoi illalla, että anoppi oli jättänyt mökin huonekaluihin tarralappuja, mihin mikäkin piti siirtää, kun oli saanut inspiraation muuttaa sisustusta.

Onko teistä kukaan lukenut Louise Pennyn kirjoja? Ovat aivan hurmaavia, hieman Agatha Christien dekkareita muistuttavia. Luen parhaillaan "Kuukausista julmin", joka on kirjasarjan kolmas ja viimeinen osa. Suosittelen.

Justus kävi hakemassa Mustin kanssa Hesarin, koska minä en suostu edes icebugeilla liukuilemaan jäisellä mökkitiellä, sen lisäksi taivaalta tulee jotain jäisiä piikkejä naamaan. Poikien pyyhkeet on jo pesty ja kuivuvat kaapissa, hienot astiat ovat jälleen ylähyllyllä odottamassa seuraavaa kertaa, kun innostun kattausasioihin. Mutta tänään on laiskottelupäivä!

Heippa,

hiljaiseloa täällä näyttää olevan. Kiitos teille, jotka olette ilahduttaneet meitä muita kirjoituksillannne. 🥰

Kolmas kerta toden sanoo..... Kirjoitin vähän eilen illalla... tallensin hiirellä, mutta aamulla nettiyhteys tökki enkä saanut enää tekstiä näkyviin... Sitten kirjoitin jonkin aikaa sitten, tallensin hiirellä ja yritin lähettää.... nettiyhteys oli taas mennyt poikki eikä tallennetta löytynyt. Vielä päätin yrittää. 

Suupaltti, hienoa, että vanha pesukone yhä palvelee. Uudet koneet eivät ole lainkaan yhtä kestäviä kuin vanhat. Ennen niitä monia pystyi vielä itsekin taitava osaaja korjaamaan, mutta nykyään on niin paljon hienoelektroniikkaa, että ei niille yleensä itse paljon mitään voi tehdä. Taitaa olla kohta 40 vuotta siitä, kun rakas siippani teki meidän vanhalle autolle vielä moottorirempan. Nyt ei voi itse tehdä muuta kuin renkaat vaihtaa. 

Muori, sinulla riittää virtaa 😊. Hyvä, että sait lounasseuraa. Mukavaa talvilomaviikkoa teinitytön kanssa.

Karmale, varovainen saa varmasti olla monin paikoin, että ei nurin mene. Pelkään nyt kun isäni asustaa yksin, että ei liukastu pihalla. Se on vielä kalteva ja jäisenä todella vaarallinen. Hiekoitushiekkaa hänellä on, mutta ongelmana on se, että hiekkakin valuu pois... Olen painottanut kerta toisensa jälkeen, että pitää olla piikit kengissä ja kännykkä aina mukana, kun on ulkona.

Lähdimme täältä perjantaina kohti kaupunkikotia. Pyykkiä pesin 7 koneellista.... Lauantaina kävimme katsomassa äitiä sairaalan pihalla, niin että näimme lasin läpi. Isänikin tuli sinne, joten ei tarvinnut sitten poiketa hänen luonaan. Sunnuntaina aamusta heti lähdimme ajamaan kohti maanpäällistä paratiisiamme. 

Täälläkin on koronatilanne huonontunut ja paljon. Länsi-Savossa paikallinen terveysjohtaja kehotti aikuisia välttämään kaikkia ylimääräisiä kontakteja - jopa ruokakaupassa käyntiä, jos vaan mahdollista. Mehän olimme viime torstaina Mikkelissä, kun minulla oli se hammaslääkäri ja samalla haimme noutotilauksen Cittarista. Kävimme kylällä vielä kaupassa ostamassa pari puuttuvaa juttua ja minun oli pakko käydä myös apteekissa. Täällä julkaistaan altistumispaikoista listaa-  ainakaan noita paikkoja ei vielä ole listaan merkattu. 

Lunta tänne oli tullut pe aamusta su puoleen päivään reippaasti. Aura-auto tuli meitä vastaan kohtalaisen lähellä. Eilen aamusta oli taas tullut noin 10 senttiä lisää ja nyt lunta tupruttaa varmaankin huomisaamuun asti. Riittää rakkaalla siipallani hommia pihalla. Eilen tein lenkkini pääasiassa omalla tontilla siippani auraamilla poluilla - kiersin ympyrää - ylä ja alamäkeä. Tänään meinaan tehdä lenkkini jumppamaton päällä sisällä. Ulkona on noin 17 astetta pakkasta ja vielä kovasti tuuleekin. Odotan hiukan parempia kelejä.... Vähän on nuhaakin, joten ei sitä kannata turhaan mennä palelluttamaan itseään ja sitten hiostamaan. 

Kortisoniannosta olen vähentänyt 5 milliin, mutta nyt nostin taas tänään 7.5, kun kivut selvästi lisääntyneet. Mietin juuri, kun kortisoni vaikuttaa luustoon, niin voiko silla olla vaikutusta hampaisiin.... Pitänee soittaa tässä pikapuolin fysiatrille Mikkeliin ja keskustella asiasta. Sanoi viimeksi, että laittaa lähetteen keskussairaalaan, jos näyttää, että ei varmistu polymyalgiaksi. Ei tainnut siinä vaiheessa huomata, että kotikuntani on muualla. Olen nyt kuitenkin ollut etupainoisesti aktiivinen ja kotikunnastani on lähetetty maksusitoumus paikalliseen sairaalaan. Ehkä ihmettelevät sitä, kun lähetettäkään ei vielä ole ? En tiennyt yhtään, kuinka kauan byrokratia tuollaisen kanssa kestää, joten tartuin toimeen. Olin positiivisesti yllättynyt, että toiminta oli niin nopeaa. 

Tällä hetkellä kyllä Mikkelin sairaala on koronapotilaiden kuorimituksen vuoksi kovilla, joten ei sinne varmastikaan kovin pian pääse. 

Huolestuttaa Suomen ja varsinkin pk-seudun koronatilanne. Ei mahdu meitin kaaliin, miten asioihin ei puututtu etukäteen, kun suunnan saattoi nähdä muiten meitä "edellä" olevien maiden tilanteesta. Nyt on niin sanotusti kakat housussa, kun Uudellamaalla arvioitiin viime viikon lukemien perusteella virusmuunosten osuuden olevan jo 75 %. Joten turha enää itkeä. Saa nähdä, millaisiin rajoituksiin maassamme pitää ryhtyä, että viruksen leviäminen saataisiin pysähtymään ja sen jälkeen tartuntojen määrä laskemaan. Sääli, että rokotuksia on tullut maahamme niin vähän, että vain pieni joukko on ehtinyt saada rokotuksen. Isäni sai ensimmäisen piikin viime viikon torstaina. Kunpa selviäisi seuraavat kolme viikkoa vielä ilman tartuntaa. Pelottaa vähän, kun poikamme käy isäni luona. On aina useamman yön kerrallaan. Poikamme tekee kyllä etätöitä ja tapaa mahdollisimman vähän ihmisiä, mutta varsinkin nyt tämän virusmuunnoksen kohdalla tartunnat tapahtuvat niin paljon helpommin. 

Painorintamalla ei täällä mitään hyvää.... Kortisoni. Kolme kiloa tullut lisää. En tiedä, mistä tällä hetkellä saisin tarmoa tuohon asiaan - lykkään eteenpäin. 

Onneksi loppuviikosta on luvattu lämpöisempää ja aurinkoisempaa. Tarvetta molemmille on. Mukavaa viikon jatketta kaikille 🥰

IL, sinun tekstisi ei vielä ollut ilmestynyt, kun aloitin omaa kolmatta versiotani. Ajattelinkin, että miten teidän viikonloppu poikien kanssa sujui. Lepopäivä varmasti ansaittu. 

🥰

Hei Ihanaiset,

IL, tutulle kuulostaa tuo heavy teinin huoneen järjesty, hienoa, että kuitenkin lähtiessään huoneen laittoi pyytämättä kuntoon. Olen sitä mieltä, että kaikki miespuoliset saavat geeneissään selektiivisen kuulon ja kuulevat vain sen minkä haluavat😁. Kuka on Musti? Ihan säikähdin, mitä Ikerille on tapahtunut mutta olihan hänetkin mainittu viestissäsi.

Tänään en ole nokkaani ulos laittanut, on niin liukas ja tuulinen keli. Kävin sen sijaan virtuaalisesti tutustumassa Reintzin museoon. Asics Gel oli laittanut Verkiksen ryhmässä sinne linkin. Olen halunnut mennä museoon jo viitisen vuotta mutta en ole saanut aikaiseksi ja aukioloajatkin ovat suppeat. Haluan sinne kyllä livenäkin vielä joskus.

Kipa, hyvä kun pääsit edes vilkuttamaan lasin läpi äidillesi. Surullista, kun vanhuksia ei nyt pääse katsomaan, onkohan hoitajillakaan aikaa rupatella vanhusten kanssa. Onneksi te olette saaneet puhelimen ja kuulolaitteen pelaamaan hyvin ja voit vähän jutella äidillesi vaikka ei se kasvokkain näkemistä korvaa. Onko äitisi saanut korona rokotetta vai onko se hänelle liian vaarallinen?
Minua on kyllä huvittanut siippasi pesukoneen korjaus, katajasta veistetty laakeri 🤗. Ne tekevät jotka osaavat.

Älä säikähdä Suupaltti Ikerin puolesta, ei häntä olla kai syrjäyttämässä, Musti on auto 😄

Kiva että pidit museokäynnistä, katselin viimeksi sen Design-museopätkän, sinnekin on pitänyt mennä sen tuhannen kertaa, mutta kun siinä nurkalla on erittäin vetovoimainen Menita-lankakauppa, niin olen sukeltanut aina ensin sinne, ja sitten on ollut kova kiire kotiin aloittelemaan uusia käsitöitä.  Seuraavaksi katson Kirpilän kotimuseon, vanhat rakennukset kiehtovat yhtä paljon kuin taideaarteetkin.   Nämä kierrokset löytyvät siis ilmaiseksi Iltasanomien sivuilta, kun laittaa hakuun sanan MUSEOKIERROS

https://www.is.fi/viihde/art-2000007687573.html

Hauska oli IL:n leirielämän kuvaus.  Kiva toimintapläjäys ankeaan korona-arkeen kaikille osallistujille ja meille vielä täällä tapauksesta lukiessa.

Matinpäivämoi!

Vanhan kansan mukaan tämän päivän säästä voi ennustella jotain. En kylläkään muista mitä. Pk-seudulla on sumuista, ulkolämpömittari näyttää pyöreää nollaa joten nastakengät voivat olla tarpeen kun tästä ulos lähdetään.

Kunhan lähdetään – pikkuspanieli on tulossa lenkkiseuraksi muutamaksi päiväksi, ja lupasin koiraa kuljettaville nuorille (teekkarineito + intistä lomallelaskettu poikaystävä) tuoreita sämpylöitä. Tuossa ne ovat valmiina pellillä, hetki pitää vielä jäähdyttää.

Löysin aamun nettiHesarista niin mainion kolumnin, että ajattelin jakaa siitä pätkiä. Ehkä teille kaikille ei tule lehteä?

Kirjoittaja on psykologi Maaret Kallio, joka kolumnin otsikossa kysyy, miksi toiset kestävät kriisejä (siis myös koronapandemian aikaa) paremmin kuin toiset. Hyvää pohdintaa, jota tähän lyhentelen:

” - - Jutun juju onkin tässä: meidän on aina tarkasteltava kriisissä inhimillistä kestävyyttä ikään kuin kahden kulman kautta. Sekä riskien että suojaavien tekijöiden erotuksena, ei vain jompanakumpana.

Niin särkymisen, kestämisen kuin toipumisen kannalta keskeistä eivät ole yksin riskitekijät, vaan riskien ja suojaavien tekijöiden välinen suhde.

Jos suojatekijät ovat vähäiset, voivat riskitekijät olla ratkaisevia. Toisaalta raskaampiakin riskitekijöitä voi kestää joustavasti, jos suojaavia tekijöitä on runsaasti. - - Kriisin paino ei yksin ratkaise, vaan sen kanssa suhteessa elävä toivon voima.

Tällä hetkellä moni suojaava tekijä on riskien vuoksi tauolla. Emme voi tavata toisiamme kuten tavallisesti. - - - Koskettaminen on kortilla - - - Mieltä huuhteleva kulttuuri, iloitteleva urheilu ja elämää elvyttävä taide huutavat poissaolollaan. Juuri ne kohdat, joissa olemme ennen saaneet huoahtaa tavallisen arjen puristusta tai riskitekijöiden uuvuttavuutta, ovat nyt vaikeina aikoina kaikkein tiukimmilla.

Monen argumentti on, että kyllä ihmisen tulee selvitä hengissä ilman lähikohtaamisia, harrastuksia, musiikkia, työkavereita, ystäviä, taidetta tai lätkäpeliä. Niin tuleekin – ja niin selviääkin.

On kuitenkin keskeistä pohtia, mitä tapahtuu, jos kaikki elvyttävä on poissa silloin, kun kuormitus on erityisen voimakasta. Suojaavat tekijät eivät ole erityistä luksusta, vaan joustavan ja toivorikkaan mielen perusrakennusaineita, joita ei tule vähätellä.”

Maaret Kallio sanoo, että jaksamisen kannalta on tärkeää saada elvyttäviä erätaukoja ja pehmentäviä suojia. Hänelle sellaisena toimii päivittäinen liikunta, ja olen kyseisen psykologin kanssa tasan samaa mieltä. Siksi kävelyhaaste kirkkaana mielessä, ja spanielikin kohta kotioven edessä.

Lukemisen, Netflix- tai Areena-katselumaratonien arvoa en silti kiellä.

Kivaa keskiviikkoa – ja myös muita viikonpäiviä! Jaksellaan!

Suupaltti, Acsis Gel oli aivan oikeassa: Musti on Justuksen ja mun yhteinen iso, musta maasturi. Mulla on tapana antaa kaikille mun autoille oma nimi. Edellinen oli Lumipallo. Hauskin on ehkä ollut pieni, musta Nissan Micra ilman ilmastointia: Nakkikattila.

Tiinuliinu, luin ajatuksella noita Maaret Kallion sanoja. Tuli ajateltavaa. Meillä eräs läheinen juhlii tänään Matti-nimeä. Se on lähtöisin apostoli Mattiaksesta ja tästä päivästä katsottiin kevään alkaneen, koska tummista lumikohdista saattoi lumi lähteä sulamaan (suora lainaus nimipäiväkalenterista).

Sen verran kehun vielä meidän kiljukauloja, että Heviteini myös petasi petinsä tullessaan. Tietää mistä löytää liinavaatteet, peiton ja tyynyn. Ja Juniori oli siistinyt yläkerran tilansa, peti oli pedattu hienosti ja jopa sisustuksellinen viltti aseteltu vuoteelle hienosti! Vievät myös astiansa pöydästä keittiöön. Viihtyivät kaksin lauteilla puolitoista tuntia, kun olivat leikkineet sanaleikkejä. Muistelin, kuinka jokunen vuosi sitten tappelivat niin kovasti, että suihkuseinämäkin irtosi paikaltaan. Kun mainitsin siitä, molemmat sanoivat, että sitä mun karjumista eivät unohda koskaan! 

Justus meni eilen suihkuun ja pyysi, jos keksisin vaihteeksi jotain iltapalaa. Olin kattanut sohvapöydälle sen iltapalan, jota hän jäi tuijottamaan. Perunasalaatin loppu muovirasiassaan varustettuna kahdella haarukalla, lautasella kaksi Wilhelmiä ja sinappiläjä. Sanoi sitten, että jospa mä kuitenkin tästä lähtien keksin iltasyömiset!

Eilen illalla huomasin Hesan Seniori-infosta, että tästä aamusta voi tilata koronarokotuksia 75-79 -vuotiaille. Ja joku siinä kommentoi onnistuneensa varaamaan jo illalla, joten ryntäsin nettiin ja onnistuin saamaan Justukselle ajan ensi viikolle  Tiinuliinulta tuli viesti samasta asiasta samalla hetkellä.. Minä puolestani viestitin parille ystävälle, jotka iloisina kiittelivät, kun onnistuivat saamaan ajat helposti. Nyt sitten odottelen omaa ryhmääni.

Ja nyt icebugit jalkaan ja Hesarin hakuun! 

Kipa, mielestäni sinun ei kannata stressata kortisonikilojen suhteen, sillä täytyyhän sinun kuitenkin syödä tarpeeksi. Löysin Hyvä terveys-lehden aika hyvän kortisonia koskevan artikkelin muutaman vuoden takaa. Linkitän sen tähän, vaikka oletettavasti sinä tiedätkin siitä jo lähes kaiken
https://www.hyvaterveys.fi/artikkeli/terveys/kayta-oikein-kortisonia-niin-saastyt-haitoilta
 
Äidilläni oli ikävuosien 50-60 välillä jatkuvasti niveltuppitulehduksia olkapäissään ja hän sai niihin kortisonipistoksia, jotka auttoivatkin hyvin. Sitten kun hänen kätensä murtui hänen kaaduttuaan Pekingissä kävi ilmi, että hänen olkavartensa luu oli niin haurastunut, ettei murtuma parantunutkaan perinteisellä tavalla, vaan se vaati uuden olkanivelen. Polvi- ja lonkkaleikkaukset ovat olleet rutiinia jo pitkään, mutta olkapää on hankalampi juttu ja niinpä äidinkin leikkaus epäonnistui eikä käsi koskaan parantunut normaalisti toimivaksi. Onneksi matkavakuutus kattoi kaikki hoidot viiden vuoden ajalta ja lopuksi hän sai melko tuntuvan kertakorvauksen pysyvästä haitasta. Ei se kyllä ollut hänelle helppo juttu tottua tekemään asioita vasemmalla kädellä, kun hän oli 120 prosenttisesti oikeakätinen. Esim. lusikkaa hän ei saanut viedyksi suuhun oikealla ja kesti todella pitkään ennen kuin se kävi helpoksi vasemmalla kädellä. Minä olen hyvin pitkälle kaksikätinen ja mm. kirjoitan suht sujuvasti vasemmalla, jos on pakko. Toivottavasti ei kuitenkaan sellaista pakkoa koskaan tule.
 
Meidän syömisrutiinimme ovat olleet melko omaperäisiä ja varmaan jokainen itseään arvostava ravintoterapeutti saisi siitä harmaita hiuksia. Mehän emme syö lainkaan lounasta, koska minähän en juuri ennen kymmentä nouse, joten aamiainen on melkeinpä lounasaikaan🙄 Aamupala koostuu kahdesta kupista kahvia, ruispalavoileivästä, jonka päälle laitamme jotain leikkelettä ja/tai juustoa sekä jostain pienestä makeasta palasta. Makea pala sai alkunsa pari kymmentä vuotta sitten Wienin matkasta, jossa ihastuimme aprikoosihilloon paahdetun leivän päällä ja söimme pitkään joka aamu sellaisen. Sittemmin olemme laajentaneet repertoaaria esim. punssirulliin, minikokoisiin brownie leivoksiin, vadelmamazariineihin, Fazerin marjapiirakoihin yms. Ei siis kovinkaan terveelliseltä kuulostava aamupala, mutta sopii meille. Välillä ostamme esipaistettuja ranskansämpylöitä ja paistamme ne airfryerissä. Toiselle puoliskolle laitetaan sitten jotain suolaista leivänpäällistä ja toiselle aprikoosihilloa 😋
 
Nyt olemme päivällisen suhteen vähitellen omaksuneet sellaisen tavan, että syömme lähes joka toinen päivä keittoa ja joka toinen päivä jotain tuhdimpaa. Teen meille siskonmakkarakeittoa tai lohikeittoa, mutta olemme myös testanneet valmiskeittoja sekä pusseissa että annospakkauksissa ja olemme löytäneet niistä useita todella hyviä vaihtoehtoja. Esim. Knorrin pussikeitoista pidämme gulassikeitosta, sienikeitosta, tomaatti-mozzarellakeitosta sekä juustoisesta savuporokeitosta. Saarioisten annoskeitoista olemme löytäneet kanakeiton ja viimeksi testasimme kirjolohikeitonkin, mutta se oli vähän liian huljua, vaikkakaan ei huonoa sekään. Juustoportilla on myös erittäin maukas juustoinen savuporokeitto. Keiton kanssa syömme tavallisesti viipaleen ruisleipää. Keittopäivänä minun kyllä tekee sitten mieli iltapalaksi voileipää teen kanssa, vaikka normaalisti saatan syödä omenan ja ehkä jonkun rahkan. Silloin kun laitamme broilerin koipireisiä, joita on pakkauksessa kolme, paistamme kerralla kaikki kolme ja teen seuraavana päivänä kolmannesta ruokaisan salaatin. En usko, että loppujen lopuksi keittopäivänäkään kalorimäärä hirveän vähäiseksi jää eli kyse ei todellakaan ole mistään pätkäpaastosta, mutta onpahan kuitenkin hieman kevyempää.
 
Tuo rokotussysteemi on hieman epäselvä. Meillä yli 8-kymppisten rokotus on meneillään parasta aikaa ja arvioiden mukaan sekä 70-74 että 75-79 vuotiaiden rokotus alkaa maaliskuussa. Vaan entäpä riskiryhmät? Eikö niitä pitänyt rokottaa ensin ja esim. uniapnea luokitellaan riskitekijäksi, joten meirämmiähen pitäisi päästä vaikean apneansa kanssa aikaisemmin. IL kertoi facessa saaneensa Justukselle rokotusajan, mutta että hänen itsensä pitää vielä odottaa. Mielestäni IL:n pitäisi kuitenkin kuulua riskiryhmään sekä astman että diabeteksen vuoksi, joten miksei hän pääse rokotukseen, vaikka onkin ”liian nuori”? Tietenkin hankaluutta aiheuttaa se, ettei se A-rokote sovi yli 7-kymppisille eikä P-rokotetta saada tarpeeksi, mutta koko ajan on kuitenkin kerrottu, että riskiryhmät kaikissa ikäluokissa rokotetaan ensin. Ota tästä nyt sitten selvää!
 
Minäkin lueskelin ajatuksella Maarit Kallion kirjoitusta, mutten oikein saanut siitä tolkkua. Luen hänen kirjoituksiaan myös paperi-Hesarista, mutta mielestäni hänen juttunsa ovat vähän sellaista höttöä! Itsestäänselvyyksiä ja yksinkertaistamista, mutta varmaan monet lukevat niitä vain nopeasti sen enempää ajattelematta ja sanahelinä kuulostaa hienolta. Media on täynnä yleispäteviä neuvoja kaikesta mahdollisesta, joten ihmiset eivät enää osaa ajatella omilla aivoillaan ja sitten uskotaan kaikkeen kuin se olisi jotain jumalansanaa! Siihen samaan kategoriaan minä lasken nekin, jotka uskovat kaiken maailman huuhaa-hoitoihin sekä kulkutautimyönteiset!
 
Me muuten ostimme tänään Prisman ruokatiskistä uunilohta ja kasvisgratiinia ja oli muuten todella hyvää. Olen kaiketi kertonutkin, miten lähes joka kerta, kun käymme kaupassa, ostamme sen päivän ruoan ruokatiskistä emmekä ainakaan toistaiseksi ole vielä kertaakaan joutuneet pettymään. Tänään hieman heitimme arpaa riistakäristyksen ja lohen välillä, mutta kun emme olleet vähään aikaan syöneet kalaa, niin se sitten valikoitui. Edullistakin se on emmekä taatusti saisi yhtä huokealla, vaikka ostaisimme raaka-aineet ja tekisimme itse. Kannattaa olla mukavuudenhaluinen.
 
Tässäpä tärkeimmät tällä kertaa. Kauniita unia ja olkaa huomenna varovaisia ulkona liikkuessanne, sillä taitaa tulla liukas keli 😃

Mies lähti viimein lauantaina maalle ja tulee tänään kotiin. Nyt minulla onkin ollut ikävä, kun oikein mitään ei ole voinut tehdä. Ehdin siivotakin juuri ennen hänen lähtöään, ja kaupasta olin rahdannut monen päivän ruoat. Karsin vaatekomeroista käyttämättömiksi jääneitä vaatteita ja vein ne Kierrätyskeskuksen keräyspisteeseen Sellon markettien alakertaan. Korvaukseksi tilasin Sokoksen alesta Zizzin mekon kokoa S, mutta se oli aivan liian suuri, joten palautukseen menee. En siis kuitenkaan ole isojen tyttöjen kokoa. Kunpa pienille ja pyöreille olisi oma mallistonsa!

Sunnuntaina kolasin pihaa, ja miniä tuli siihen kaveriksi. Aamulla olin katsonut ikkunasta, kun ylänaapurin (muistattehan kani-jupakan) vieraan labrador kävi vääntämässä tortun metrin päähän makuuhuoneemme ikkunasta. Kävin korjaamassa sen pois. Naapurin mukava mies tuli niin nolona viemään roskia, mutta me miniän kanssa juttelimme hänelle iloisesti muina naisina. Halusimme näyttää, että kaikki on o.k. Naisten on luotava sopu tässä maailmassa!

Keijuli täytti tiistaina 12 vuotta! Niin se aika kuluu. Kaikki hänen kaverinsa olivat jossain hiihtolomalla, joten miniä kutsui tytön tänne päivää viettämään. Pojan perhe vei hänet Luukkiin laskemaan pulkilla mäkeä ja sen jälkeen meidän terassillemme katettiin kaakaotarjoilut. Tyttö oli itse leiponut muffinseja ja nakkipiiloja. Pääkaupunkiseudun korona-tilanteen takia emme uskaltaneet juhlia sisällä. Koko porukka ajoi sitten vielä Kontulan kelkkapuistoon jatkamaan mäenlaskua, jonka päätteeksi  tyytyväinen päivänsankari palautettiin kotiinsa keskustaan.

Huomasin eilen, että rokotuskohdan ympäristö on ihan punainen, vaikka itse rokotuksesta on tänään kulunut jo kaksi viikkoa. En ollut huomannut ihottumaa aiemmin. Luulen kuitenkin, että olen ollut allerginen laastarin liimalle, mutta ihmeen kauan on ärsytys kestänyt. Jotain allergiaa Pfizerin rokote kuitenkin kaiketi voi aiheuttaa, koska rokotuksen jälkeen piti odotella 10 minuuttia ennen kuin sai lähteä. Silloin en tuntenut mitään.

Nyt olen liikkunut vähän laiskasti. Sunnuntain kolaamisesta ja iltapäivän kävelystä tuli liki 10 000 askelta, mutta vain 4,4 km. Kiipeilin jälleen kallioilla fatbike-poluilla Lintuvaaran huipulle, joten matkaa ei kai siksi kertynyt askelten edellyttämällä tavalla. Keskiviikkona tein mielestäni pitkän lenkin omakotialueella, mutta kilometrejä tuli vain 3,2. Nyt eivät jäiset iljanteet ole houkutelleet, kun tuntuu etteivät icebugitkaan ole täysin luotettavat näillä keleillä.

Nyt on kai luvattu melko aurinkoisia päiviä, joten nauttikaamme niistä!