Hienoa, että saimme uuden pääministerin. Hienoa että nainen ja ikäkään ei ollut este. Pääasia, että pätevä.
Marinista olen saanut hyvän ja pätevän kuvan.
Pienen lapsen vanhemmalle kova pesti. Eiköhän hänellä ole hyvä tukiverkosto.
Pääministerin asunto niin halutessa sopii kai nykyään perheelliselle.

Eilen oli se Helsinki päivä. Kivasti sujui lasten kanssa. Niin Stockka, Espa, joulukatu kuin Tuomaan markkinat tuli katsastettua.
Hesessä syötiin ja Kämp Galleriassa jätskiä, glögiä ja kahvia.

Junnu tosin sitten illalla sai kauhean yskänkohtsuksen. Pidän tämän päivän vielä kotona ja katsotaan pitääkö lääkärillä käyttää. Saa helposti kestävän yskän vaivakseen.

Tänään pikkukoiran silmä- ja polvikuvaukset. Kasvattaja tulee maksumieheksi.

Hieman stressi vaivaa, ylihuomenna starttaus. Kastemekko valmis, on se kaunis. Moni muu asia ei ole valmiina, huomenna yritän ehtiä kaupoille. Kiinan viemiset eli talvikengät, pipot ja hanskat edelleen kaupassa. En vain ole ehtinyt. Täältä kun suuntaansa tuo kauppamatka 38 km.

Mukavaa alkavaa viikkoa.

Moi mimmit!
Eilen olimme mieheni keskimmäisen pojan perinteisillä riisipuurojuhlilla. Poimimme vanhimman pojan vaimoineen ja poikineen lähikadulta mukaan, järkevää mennä samalla autolla, mikä sekin on jo perinne.

Voi mikä iloinen sorina, täynnä halauksia ja kuulumisia. Juniori parkkasi itsensä puuropöytään minun viereeni, heviteini haastatteli innoissaan 19-vuotiasta serkkuaan, joka aloittaa armeijan tammikuussa ja toimii nyt Helsingin vankilassa vanginvartijana. Kuusen alle oli kasattu joululahjoja jokaiselle. Lähes parasta mielestäni oli se, että keskimmäinen poika ja hänen ex-vaimonsa olivat sulassa sovussa mukana, viettävät joulunkin tyttärensä luona. Alun riitavuosien jälkeen ovat löytäneen kaveruuden, ihana asia.

Naapurinmies juttelee täysin luontevasti mieheni sukulaisten kanssa ja sanoi itsekin ihan tuntevansa, että kuuluu joukkoon. Mietimme porukalla, voisiko kesällä järjestää kaurapuurojuhlat, kun olisi niin kiva kokoontua parikin kertaa vuodessa. No, ensi syksynä on tulossa heviteinin rippijuhlat. Ajatelkaa, se pieni suloinen pojanpallero menee kesäkuussa jo rippileirille, miten on mahdollista, että lapset nykyään kasvavat nopeampaa tahtia kuin me isovanhemmat?

Nyt suuntaan keskustaan ystävättären kanssa pitkälle joululounaalle!

No niin nyt on kaikki hommat tehtynä. Eilen saatiin Kiinan viemiset hommattua ja osa lahjoista lapsille. Joten hyvin tässä asiat.

Tänään olen ruokakaupassa käynyt, tehnyt listat niin päiväjärjestyksestä kuin diabeteksen hoidosta ja muustakin lääkityksestä.

Matkalaukut pursuaa, mutta mahtui kuitenkin kahteen isoon laukkuun. Takaisin tullessa ne hölskyy. Tuolta kun ei ostettavaa niin löydy. Tai voi sitä Hongkongissa jotain olla.

Aamulla viel yksi hoitoneuvottelu, kiireesti kotiin ja loput tavarat laukkuihin. Bussilla menemme kentällä

Mukavaa viikkoa.

Kirjoitin puolen yön kieppeillä tänne pitkän jutun, mutta olin jo niin pökerryksissä, että painoin väärää nappia ja tuhosin kaiken. Piti kirjoittaa aiemmin, mutta innostuin katsomaan nuoren brittitoimittaja Stacey Dooleyn juttua raakuuksia kokeneista jesiditytöistä, jotka olivat perustaneet sotilaallisen yksikön liittyäkseen miesten rinnalle Isisin vastaiseen taisteluun.

Japena ehti jo lähteä. Olisin toivottanut hyvää matkaa. Siunausta pienelle kastettavalle tytölle!

Tiinuliinun ja miehensä kotimatkan alku oli hauskasti kerrottu. Eikö miehen matkalaukun pieni vajaus sallitusta maksimipainosta olisi korvannut sinun tavaroittesi pientä ylipainoa?

Vakavammatkaan vaivat eivät tunnu hidastavan Muoria. En voi kuin ihmetellä, miten jaksat.

Keijuli osallistui tänä vuonna pormestarin Helsingin koulujen 4. luokkalaisille tarkoitettuun itsenäisyysjuhlaan Finlandia talolle. Mekko oli ostettu syyslomalla Lontoosta, ja kampaaja väkersi lyhyehköön polkkatukkaan upean lettikampauksen, joka kesti vuorokauden. Opettaja määräsi lapsille tanssiparit vasta juuri ennen juhlaa, ettei olisi tullut kiistaa. Keijuli sai jo päiväkodista tutun suloisen pojan. Ilahduttavaa oli, että koulu järjesti illalla vanhemmille tilaisuuden katsoa tanssit. Muutaman vanhemman ja ammattimuusikon muodostama orkesteri soitti vanhat tanssit ja lopuksi pari uudempaakin solistina Mira Luoti, jonka tytär Trine oli Keijulin tarhakavereita ja nyt rinnakkaisluokalla. Keijuli ja parinsa johdattivat ryhdikkäina tanssijat saliin. Pukeutumiseen oli todella panostettu, kaikilla tytöillä kauniit mekot ja pojilla tummat puvut. En voi kuin ihmetellä, miten hyvin lapset suoriutuivat vanhoista tansseista, ja lopun jive suorastaan villitsi. Niin, enhän minä ollut paikalla, mutta näin sunnuntaina vävyn tilaisuudessa ottaman videon.

Voi miten paljon vaikeampaa oli viime vuonna, kun Espoon kaupunginjohtaja piti vastaavat juhlat 6. luokkalaisille. Peijuli ei sietänyt puhuakaan aiheesta, eikä olisi millään halunnut lähteä mekko-ostoksille. Onneksi lähiostarin ketjukaupasta löytyi tummansininen kaunis pitsimekko, jolla oli käyttöä myöhemmissä sukujuhlissa. Valokuvia itsenäisyysjuhlasta ei sitten tullut.

Mies lähti maanantaina maalle, joten minulla on ollut hyvää aikaa suorittaa jouluhankintoja. Olin tilannut Saksan Amazonilta miehelle lahjaksi talvikengät samalta valmistajalta kuin edellisetkin, joissa on hänelle hyvin sopiva lesti. (Muuten, Saksan Amazon ei veloita lähetyskuluja!). Maanantaina istuin bussissa matkalla Tapiolaan, kun klo 15 tuli viesti, että pakettini toimitetaan kotiin klo 16 mennessä. En kääntynyt takaisin. Eilen olin jälleen pari tuntia asioilla Sellossa. Illalla paketin kohtalo alkoi huolettaa ja hain sitä seurantanumerolla. Paketin pitäisi tulla tänään klo 8-16 välillä. Olen siis pitänyt tänään kotona viikkosiivouspäivää ja odotellut lähetystä. Minulla olisi ollut asioita kaupungille ja Itikseen. Huomenna taas on kuoron esiintyminen vanhustentalossa ja illalla me tytöt menemme katsomaan Pieni merenneito-musikaalia.

Olisi niin paljon kaikkea kivaa joulutapahtumaa ja konserttia, mutta kun aika ei riitä kaikkeen!

Kipasta ei ole kuulunut muutamaan päivään. Oletko kunnossa?

Hyviä vointeja kaikille! Koetetaan pitää joulustressi loitolla!

Heippa

Hengissä ollaan Pikseli.

Kiitoksia kirjoituksistanne. Olen aika harvakseltaan nyt käynyt KK:n sivuilla.

On tässä ollut monenmoista vaivaa ja lääkärireissuja. Onneksi myös ystävien ja aikuisten lastemme tapaamisia. Kauppojakin vähän koluttu. Oma aikansa on vienyt vanhempieni luona käyminen ja monessa asiassa auttaminen.

Eilen laitoimme jo joulukuusen ihanien joululaulujen soidessa taustalla. Tarkoitus on lähteä sitten aika pikaisesti joulun jälkeen mökille, joten haluan nauttia kuusesta nyt sitten jo ennen joulua, kun joulun jälkeen korjaamme sen sitten pikimmiten pois.

Harvoin olen ollut näin "myöhässä" (paitsi kuusen suhteen ) jouluhommien kanssa. Eilen vasta saimme joulukortitkin postiin. Paljon on tekemättä - lähinnä keittiössä tapahtuvia hommia ja jonkin verran vielä lahjaostoksia. Tytär ja vävy ovat Amerikan mantereella, joten meitä on täällä ilahduttamassa hauvavauva. Olisikohan ollut toissailtana (vai sitä edellisenä) , kun jouduin ihan vetämällä vetämään sitä, että sain sen vielä ulos rappusyvennyksestä ulos asiansa tekemään. Se suorastaan inhoaa sadetta....

Pikapuolin olen lähdössä taloyhtiön glögijuhlaan. Rakas siippani sanoi jäävänsä kotiin

Mukavaa joulun odotusta kaikille

Heipsan!

Vettä sataa edelleen. Joulutunnelmaa ei ole yhtään.
Meillä vietetään mökkijouulu. Mökki jäi syksyllä vähän sotkuiseen kuntoon, kun en jaksanut siivoilla. Nyt sinne pitäis mennä joulusiivo tekemään, mutta vesisade ei innosta. Pitäis matot saada ulos tuulettumaan.

Harvakseltaan tässä kotona tehnyt joulujuttuja pakkaseen.
Joululahjoja ei paljoa tänävuonna ostella. Poitsulle jotain kivaa pitäis keksiä?

Aattona ollaan pojan perheen kanssa, mutta joulupäivänä tulee veljen porukoita syömään. Joulupöydässä silloin 12 ihmistä.
Veljen tyttären lapset olleet pienestä saakka meidän joulupöydässä. Haluavat tulla edelleen, se on kiva. 20, 15 ja 13 vuotiaita nyt.
Saadaan yksi maailmanmieskin mukaan. Kuuluisa lähinnä ulkomailla.
Aiheuttaa mulle vähän paineita Ranskalaisine poskisuudelmineen

Jalat huonossa kunnossa, mutta koitan tehdä parhaani joulun suhteen.

Kipalle ja muorille, olikos muita?, hyvää vointia.

Hei Ihanaiset,
terveisiä Tallinnan joulutorilta! Raahasin isännän suurin toivein torille ( mehän emme yleensä itseämme laivasta ulos saa), toiveet taisivat olla liian suuret koin nimittäin pettymyksen. Tallinnan joulutori muistaakseni valittiin Euroopan kauneimmaksi, miljöö on kyllä kaunis mutta ei tuomaan markkinat huonommaksi jää. Tykkäsin kyllä siitä enemmän kun se oli Espan puistossa. Mitään ei ostettu paitsi kuumat glögit, joulukoristeita toivoin löytäväni mutta mitään kivaa ei ollut torilla, isäntä oli tyytyväinen hän kun ei ymmärrä miksi koristeita pitää olla monta laatikollista , putkiaivo mikä putkiaivo .

Laiva oli täynnä virkeitä eläkeläisiä eikä tanssilattialla tarvinnut ainoana parina pyöriä vaan siellä oli lämmin ja tiivis tunnelma. Jaksoimme valvoa puoli kahteen . Takaisin tullessa tuuli yltyi ja merenkäynti keinutti laivaa niin ettei tanssilattialla ollut enää tunkua. Saavuttiin satamaan tunnin myöhässä, viimeksi, kun laiva oli myöhässä syynä oli Putin jonka vuoksi lilluttiin runsas tunti Suomenlinnan takana .

Mukavaa on ollut lukea teidän matkaraporttejanne ja kulttuuriarvioita tai ihan muita tarinoita. Hauskaa teidän kanssanne on ollut ja toivottavasti murheet ja huolet ovat puolittuneet. Mukavaa ja rentoa joulun odotusta kaikille.

Heippa,

kyllä sinulla muori riittää ihmeen paljon energiaa, vaikka vaivojakin on noin paljon. Hatunnosto sinulle. Sitähän sanotaan, että vierivä kivi ei sammaloidu.

Karmale muistankin, että olette aiemminkin viettäneet joulun aina mökillä. Toivottavasti saataisiin vähän lunta maahan ja sitä myöten valoa tähän pimeyteen. Onneksi kaamos/jouluvalot luovat sentään hiukan tunnelmaa.

Suupaltti en nyt muutamiin vuosiin ole ollutkaan Tallinnan joulutorilla. Aikanaan kävimme siellä hyvän ystäväni kanssa lähes joka vuosi. Ei paljon muuta ostettu kuin lämpöiset glögit.

Vietimme eilen ihan lähipiirissä isäni 85-vuostis syntymäpäiviä. Olimme Espoossa syömässä sellaisessa tosi tunnelmallisessa paikassa. Mukava lapset ja lapsenlapset (paitsi meidän tytär, joka on matkoilla) sekä isän yksi veli vaimonsa kanssa. Sisaruskaartia oli aikanaan 10, mutta enää on jäljellä nuo kaksi veljestä. Isäni on muuten hyvässä kunnossa ikäisekseen, mutta on nyt jonossa polven tekonivelleikkaukseen.

Vielä viime viikolla juostu labroissa täälläkin. Tehty hieman jouluisia valmisteluja. Tänään olisi tarkoitus tehdä yhdessä siippani kanssa joulusinappia äitini reseptin mukaan.

Illasta tulee vielä yksi ystäväpariskunta käväisemään glögille/teelle.

Nyt alan puuhastelemaan nimikortteja aiemmin tällä viikolla keittiössä tehtyihin joululahjoihin.

En yleensä valita säästä, kun se on aivan turhaa eikä sille mitään voi.... Nyt pitää sanoa, että olen jo totaalisen kyllästynyt tuohon sateeseen. Hauvavauvan kanssa ei voi tehdä kunnon lenkkejä - vain hätäiset "hätäkeikat" ulos. Sen jälkeen onkin tosi kurainen koira pestävänä. Kädet ovat olleet liikaa vedessä, kun sormien päät meinaavat halkeilla ja kipuilla. Rasvaa olen käyttänyt roimasti, mutta mikään ei tahdo riittää. Nyt pidän kertakäyttöhanskoja monessa hommassa päivän mittaan, että kädet eivät tulisi pahempaan kuntoon.

Toivotan kaikille ankeasta säästä huolimatta mukavaa pyhäpäivää ja huomenna alkavaa uutta viikkoa.

Moi
täältä musiikkiosastolta, sillä nyt ollaan taas menossa Kauneimpiin joululauluihin, tällä kertaa Kauniaisiin. Eilen vetäistiin Paavalissa snygeimmät joulubiisit stadin slangilla, mikä oli tietysti mukavaa vaihtelua siihen edelliskertaiseen barokkimoodiin, ja maanantaina on vuorossa juhlakauden huipentuma eli J. S. Bachin Jouluoratorio Helsingin Tuomiokirkossa.

Vielä senkin jälkeen tarjontaa riittää. Kun katselin kalenteriani, niin totesin, että kaikille tulevan viikon päiville on merkitty musiikkia. Parille illalle on tarjolla kaksikin tapahtumaa.

Joten joulunalustavoite näyttää toteutuvan, vaikka oma kuorokeikka jäi tällä kertaa väliin kun harjoittelu oli kohdaltani jäänyt hyvin vähiin enkä kehdannut lähteä kirkkoon pelkästään suutani aukomaan (näin meitä on ohjeistettu siltä varalta että ei ihan osata mutta halutaan kuitenkin olla mukana).

Piparit on tehty, lusikkaleivät ostettu hyväntekeväisyysmyyjäisistä. Eilen tein Kotilieden ohjeella kettukarkkikakun (eli juustokakun jossa on päällä punainen kuorrute). Se syödään tänään saman tien, niiden joululaulujen jälkeen. Yritän pitää järjen päässä valmistelujen suhteen, vaikka jouluhullu olenkin. Meitä kun kuitenkin on vain kaksi. Paitsi tapanina perinteiseen tapaan suvun nuoriso joka on pääosin vegaanista, eli ei osallistu ainakaan kinkunsyöntiin eikä taida nauttia kalojakaan.

Siivouksessakaan ei kannata liioitella, sillä jouluvieraaksi on tulossa spanieli jonka tassuissa hiekka kantautuu mukavasti lattioille ja olohuoneen sohvalle ja ties minne. Mutta kirjoja, niitä on jo kokonainen kopallinen, ja vihreitä kuulia ja pähkinäsuklaata. Mitä sitä muuta voisi ihminen joululta odottaa?

Stressitöntä joulunalusaikaa myös teille muille! Ja vointeja voipuneille ja kipuisille!

PS. FB-kaverin seinältä kopioitu ajatelma: "Miten se aina meneekin näin? Joka kerran kun yritän syödä vähän ja terveellisesti, tulee joulu tai pääsiäinen, perjantai tai tiistai - ja kaikki menee pilalle!" Niin totta!

Terveiset täältä Kiinasta.

Matka meni oikein hyvin vanhasta muistista. Meillä oli business, mutta ei tykätty. Liian kaukana kanssamatkustajasta kun olisi jokusen sanan halunnut vaihtaa. Piti kumartua eteenpäin että näki edes toisen.
Ruuan tosin sai menusta valita parista vaihtoehdosta niin alkupalat pääruoan kuin jälkiruuankin. Valkoisen pöytäliinan, posliinisastiat kuin kangasservetin sai eteensä.
Nukkua en osanut, kova oli vaikka itsensä suoraksi saikin.
Tulihan sekin koettua, yksin matkustavalle sopii paremmin.

Pojan kotikaupunkia pari päivää kierrettiin ja syötiin hyvin. Pekingin ankkakin tuli koettua.
Kiva oli kierrellä kauniin kaupungin tuttuja että ennen kokemattomia paikkoja.

Eilen tulimme taksilla Hongkongiin. Siitä piti nousta raja-asemalla. Ensin Manner-Kiinan raja ja siitä autoon takaisin ja autossa sai istua Honkgkongin rajan ylityksen. Kunhan passit antoi.

Hotelli oli kyllä hieno ja palvelu altista.
Otettiin sellainen huone mihin kuului lounge palvelut. Eli siellä sai juoda ja syödä 7-11, 15-17 ja 18-20. Lounas syötiin muualla.

Eilen oli ristiäiset. Oikein ihana lämmin henkinen tilaisuus. Meitä oli paikalla 9 aikuista eli neljä kummia, vanhemmat ja me niin ja pappi. Lapsia pojan kolme ja toisten kummien tyttö
Tilaisuuden jälkeen siirryimme loungeen ja joimme shamppanhjaa myös pappi. No okey ruokaakin oli tarjolla, samoin herkkuja.
Minä jäin lastenvahdiksi ja muut menivät ihastelemaan iltaa.
Lapsenlapset olivat kyllä jo nukkumassa ja lapselliset kummit lähtivät kotiinsa, asuvat täällä Hongkongissa. Mies myös lentäjä.

Tänään sitten aamiaisen jälkeen suuntasimme lautalla ja tramp:lla Victoria Peakille.

Jatkan myöhemmin