class="author">Patrik Borg kirjoitti::


Vähähiilihydraattinen
ruokavalio on hyvä siinä missä muutkin ruokavaliot jos toteutat sen tavalla joka
täyttää ruuan laatupallukat vihreiksi.

Ehdotankin, ettet jää orjallisesti
noudattamaan tarkasti minkään kirjan ohjeita vaan poimit sieltä sinulle sopivia asioita
ja otat tavoitteeksesi saada laatupallukat enimmäkseen vihreiksi. Tällä
tavoin olet rakentamassa itsellesi sopivaa vähähiilihydraattista ruokavaliota
eikä tarvitse hirttäytyä minkään kirjan pikkujuttuihin jotka eivät sinulle
sovi.

Vakiovastaukseni kyselyihin todella vähähiilihydraattisesta ruokavalioista on "kokeile
vain" mutta älä ota liian tosissaan. Tarkoittaen, etteivät ne luvut voi olla
ihan gramman päälle ja ehdottomat kiellot eivät yleensä auta pitemmälle. Ja
joissakin tapauksessa voisi myös välttyä tietyltä fanaattisuudelta joka kyseisiin
ruokavalioihin valitettavasti liittyy - tosin liittyy sitä samaa muihinkin
erikoisruokavaliotyyppeihin.

Kiloklubissa lienee monia vähähiilihydraattisen soveltajia jotka voivat sinua opastaa.
Minusta olisi tärkeää, että kokeilet asiaa josta olet kiinnostunut ja jos se
tuntuu olevan juttusi niin toteuta sitä. Mutta jos kaipailet jossain vaiheessa
hiilihydraatteja niin ehdotan että sisällytät niitäkin. Vähähiilihydraattinen kun ei ole
millään tavalla paras ruokavalio vaan vain yksi hyvä vaihtoehto muiden
joukossa.

Jos olet ihastunut vähähiilihydraattisessa lupaan syödä ja nautiskeluun (minkä
monet kirjat tekevät mainiosti) niin sama ajatusta pitää soveltaa kaikessa
hyvässä syömisessä dieettityypistä riippumatta.

torstaina, 13.
heinäkuuta 2006 klo 21:02 Patrik Borg
kirjoitti::
Hei,

tavoitteena on tietysti molemmat samaan aikaan ja se ei ole mahdotonta vaikka
opettelua vaatiikin.

Mutta jos noin teoreettisesti kyselet niin asian voi
nähdä näin:

Vaihtoehto a: pallukoiden vihreys kertoo järkevästä
ruokavaliosta ja vaikka joskus kalorit voivat ylittyä niiden avulla niin pääsääntöisesti
pallukat vihreällä ei pysty ylettömästi syömään. Pallukoiden vihreys tuo mukanaan
niin monia kylläisyyttä lisääviä tekijöitä, että itse asiassa pelkästään
pallukoita tavoittelemalla suurin osa laihtuu vaikkakin ehkä hitaasti. Pidemmän
aikavälin painonlaskun ja painonhallinnan kannalta pallukoiden vihreys on paljon
tärkeämpi tekijä kuin kaloreiden natsaaminen kohdalleen, koska pallukat opettavat
syömään järkevästi stressaamatta liikaa ruuan määrästä tai kaloreista. Ainoa
miinus on, että laihdutus jää toivottua hitaammaksi.

Vaihtoehto b:
lyhyellä aikavälillä auttaa laskemaan painoa nopeammin, mutta ei opeta mitään (tai
ainakin hyvin vähän) uuden ruokavalion opettelusta.

Valinta ei ole vaikea.
Minä valitsen ilman muuta a:n eli pallukat.

datetime=2009-03-03 20:58:22">tiistaina, 3. maaliskuuta 2009 klo 20:58 Patrik
Borg kirjoitti::
Se rasvakudoksen häviämisestä lähtevä
paino menee yleensä lihakseen ja niiden kasvaviin nestevarastoihin - näin
etenkin jos liikunta on lisääntynyt lähtötilanteesta. Mutta itse asiassa tuota käy
pienimutoisesti vaikka liikunta ei olisi edes lisääntynt kunhan ruokavalion laatu on
parantunut mikä muuttaa aineenvaihduntaa lihaksia tukevaksi. Noissa on pelivaraa
painon nousuun ainakin parin kilon verran eli muutama kilo lähtee helposti rasvaa
ilman että paino muuttuu. Mutta ympärysmitoissa se kyllä näkyy.

Paino
laskee vasta sitten kun tuo pelivara lihaksissa on käytetty.

tiistaina, 17.
maaliskuuta 2009 klo 09:58 Patrik Borg
kirjoitti::
Minä ehdotan että jokainen hyväksyy viikolle 5-10 keltaista/punaista pallukkaa.
Niitä on kuitenkin viikolle jaossa 28 kappaletta. Se on hyvää syömistä ja
paaaljon parempaa syömistä kun suomalaisilla keskimäärin. Mutta olennaista olisi
minusta myös että pallukoiden paikat vaihtuvat ettei joka päivä ole sama asia
pielessä joka kielisi että jossain on systeemaattisempi ongelma.

Kaikki
vihreänä joka päivä ei kuulostaa ollenkaan hyvältä. Kuulostaa juuri siltä monesta
tuntuukin. Pakonomaiselta, ahdistavalta ja tavalla tai toisella pykälän
häiriintyneeltä syömisen kannalta.

keskiviikkona, 12. elokuuta 2009 klo 11:06 Patrik Borg kirjoitti::
En ihan koko ketjua lukenut läpi, mutta vastailen silti.

Jos yösyömisen taustalla on aivan liian vähäinen syöminen päivällä ja yön ruokamäärät kasvavat isoiksi niin se on painolle ongelma.

Jos taas kyseessä on joku jogurtti niin se ei ole ongelma painolle. Ehkä unelle jos nälkä herättää kesken kaiken.

Jos laajentaa asiaa iltasyömiseen, niin pääsääntöisesti on vain hyvä jos illalla syödään vielä hieman ennen nukkumaanmenoa. Oli se sitten välipala tai ateria. Yö on pitkä ja se on kehon kannalta "rakentavinta" aikaa, jolloin jonkinverran ravintoa pitäisi olla kehossa. Jos haluaa pitää lihakset yms. hyvässä kunnossa ja kehittyäkin niin iltapala jossa proteiinia mukana on parempi syödä.

Yösyöminen ei enää lihaksille olekaan ihan niin hyvä, sillä jos heräilee useammin niin se katkaisee osin yön "rakentavia" hormonitasoja.

Mutta illalla syömisestä ei siis pahaa vaikutusta saa aikaan millään. Ja viitteellistä tutkimustietoa on siitä, että illalla syövillä kehon rasva% on pienempi ja lihas kehittyy paremmin.

torstaina, 25. tammikuuta 2007 klo 10:41 Patrik Borg kirjoitti::
Eipä siellä ole yhtään tuotetta mihin ihan hirveästi kannattaisi rahoja laittaa. Laihdutuksen/kiinteytymisen rasvalisästä suurin osa ei toimi lainkaan - ja tämä ei ole mielipidekysymys vaan se mitä on tutkittu. Ja pieni osa "toimii" mutta vaikutus on niin pieni että kannattaa tosissaan miettiä onko siitä syytä maksaa.

CLA menee tähän jälkimmäiseen ryhmään - se ei laihduta yhtään, mutta on joissakin tutkimuksissa tuottanut pienen kiinteyttävän vaikutuksen eli vähän (alle kilo) vähemmän rasvamassaa ja vähän enemmän rasvatonta kudosta.
Tosin tuo riippuu CLA valmisteen sisällöstä - toiset CLA isomeerit kun tuottavat painovaikutuksia ja toiset erilaisia terveysvaikutuksia.

maanantaina, 22. maaliskuuta 2010 klo 19:42 Patrik Borg kirjoitti::
Ja sanoisin nyt, että jokaisella on ruokavaliomuutoksia tehtäessä raja jonka ylittyessä kontrolli (=sallivuuden vastakohta) alkaakin johtamaan syömishimoihin ja ylisyömiseen. Ja tätä rajaa ei saa ylittää ja jos se on ylitetty niin sieltä pitää palata takaisin.

Raja on yksilöllinen ja jokaisen on vain opeteltava käytännön kautta se oman sallivuuden vyöhyke. Se taso jossa ruokaan kohdistuvat ratkaisut eivät käänny himoksi. Jollekin herkkuja kerran kuussa on kaikinpuolin luontevaa ja osa sallivuutta, toiselle 3 kertaa viikossa ylittää kieltäymyksen rajan ja johtaa ahmimiseen.

Tämä raja myös elää ajatusmallien ja elintapamuutosten myötä. Käytännössä tähän rajaan törmää yleensä ihan arjessa tai elintapamuutoksia tehdessä. Niistä ei vain huomata ottaa opikseen.

Käytännössä hyvin harvalle sopii totaalikieltoilu pidemmäksi aikaa ja ylipäätään mitä kauempana luontevasta ja nautittavasta arjesta ollaan niin sitä tarkempana kannattais olla.

Eli noissa puitteissa kannattaa yrittää parantaa ruokavaliotaan. Syödä paremmin, mutta tunnustaen että täydellisyys syntyy pienestä epätäydellisyydesta.

Ja kaiken taustalla on oltava hyvä fiilis ja omatunto tekee mitä tekee.