Mulla auttaa suolaisen himoon rapea kukkakaali ja porkkana ja pikkuisen päälle chilikastiketta. Jäiset marjat ja banaani on hyvää.
Runsaasti vihanneksia valmiiksi jääkaappiin ja syö niitä joka aterialla.

Ajattelin aloittaa uuden ketjun pienestä oivalluksesta, jonka sain keväällä eräänä erityisen tylsänä työpäivänä ja joka avasi ainakin minun silmiäni. Kyseessä ei ole mikään uusi ja mullistava asia, vaan oikeastaan konkreettinen näkökulma arkiliikunnan hyötyyn laihdutuksessa. Tätä asiaa on hiukan sivuttu joissain ketjuissa, mutta en ole ainakaan ole huomannut ihan tällaista lähestymistapaa.

Kaikkiallahan puhutaan, että on hyväksi käyttää portaita hissin sijaan ja jäädä pois bussista yhtä pysäkkiä aikaisemmin. Lisäksi aktiivisuusrannekkeet yrittävät kannustaa jatkuvaan pieneen liikkeeseen. Kuitenkin perusteluista uupuu usein konkretia ja raa'at luvut, joita tällainen kauppatieteilijä kaipaa uskoakseen mitään. Olenkin pitänyt näitä juttuja enemmän tai vähemmän naistenlehtien hölötyksenä "oikeaan liikuntaan" verrattuna.

Aloin kuitenkin miettimään, että kuinka helppoa on kuluttaa 50 kcal ylimääräistä tunnissa ja jos niin tekee, mitä se tarkoittaa. Jos vuorokaudesta lasketaan 8 tuntia nukkumiseen ja 6 tuntia sohvalla makoiluun, "oikeaan urheiluun" yms. jää vielä jäljelle 10 tuntia, joiden aikana voi kuluttaa pienillä valinnoilla yhteensä ylimääräiset 500 kcal päivässä.

Mitäs sitten vaatii, että kuluttaa ylimääräiset 50 kcal tunnissa? Alla olevat luvut on katsottu tällaiselle 115 kg miehelle, mutta kyllä niitä saa ideasta kiinni. Osa luvuista on Kiloklubista ja loput kaivettu muualta netistä.

- portaiden nousu 4,5 min
- reipas kävely 5,5 min
- kevyt taukojumppa 6,5 min
- lasten kanssa leikkiminen 8 min
- rauhallinen pyöräily 8 min
- tikanheitto 17 min
- puutarhatyöt 8 min
-työskentely seisten istumisen sijaan 50 min

Ei varmaan tunnu mahdottomalta kävellä lounaalle 3 min suuntaansa kauempana olevaan ravintolaan tai hakea kahvi pari kerrosta ylempänä olevalta automaatilta. Jos duunissa on säädettävät sähköpöydät, seisomatyön tekeminen on todella helppoa, mutta seisomatyöpisteen voi tarvittaessa askarrella myös vaikka nipusta vanhoja puhelinluetteloita näppiksen ja näytön alla. Voi myös olla kaikkien kannalta ihan mukavaa jättää Facebook kahdeksaksi minuutiksi rauhaan siellä leikkipuiston penkillä ja ihan oikeasti peuhata lasten kanssa.

Hyvää tässä on myös se, että nämä pienet teot eivät ole lainkaan rasittavia eivätkä estä millään muotoa harrastamasta liikuntaa aivan normaalisti. Voi olla jopa, että parin kuukauden porraskuurin jälkeen lenkitkin sujuvat helpommin.

Tällä tavalla saa siis päivässä poltettua huomaamattaan ylimääräiset 500 kcal, mikä tekee viikossa 3 500 kcal eli 0,5 kg läskiä. Vuodessa se tekee 182 000 kcal, eli 26 kg rasvaa.

Eli summa summarum: ilmeisesti niissä naistenlehtien höpinöissä arkiliikunnan tärkeydestä on jotain järkeä.

Minä huomasin ettei minusta ole kohtuukäyttäjäksi, niin lopetin karkinsyönnin kokonaan 2vuotta sitten. Nyt tammikuun ajattelin olla ilman mitään herkkuja, paitsi light limsoja, ja jos siltä tuntuu niin jatkan koko vuoden tehden poikkeukset vain juhlapäivinä. Saas nähä miten käy.
Motivaattorina on lähestyvät 50V PÄIVÄT

Kiireisen aamuun:

Muumimukimunakas on pikamunakas mikrossa (ajat 900W mikrolle). Voidellaan muumimuki 1tl öljyä. Rikotaan toiseen mukiin kaksi munaa ja perään maitoa 1rkl, mausteita maun mukaan (mustapippuria ja suolaa itellä), vatkataan haarukalla oikein reippaasti. Kaadetaan massa siihen voideltuun muumimukiin ja mikrotetaan täysillä noin 40-50 sekuntia. Sitten rikotaan/sekoitetaan sisältö haarukalla ja jatketaan mikrotusta noin 25 sekuntia, kunnes munakas kohoaa kupin reunojen yläpuolelle (pitää vahtia, ettei munakas kuivahda). Sitten vain kuuman munakkaan pintaan hippunen jotain juustoraastetta (pekorinoa tms. maukasta). Nam. Sopii kiireisen lämpimäksi aamupalaksi mainiosti.

Energiaa tuosta tulee vajaat 200 kcal, mutta pitää hyvin nälkää. Syödään joskus lounaaksikin, vaikka ennen kauppaan lähtöä viikonloppuna, ettei tyhjennä koko kauppaa.

Maui, tuotapa pitääkin testata, muumimukejakin riittää

yhdistetäänkö nuo munamassat missään vaiheessa, vai mikrotetaanko keltuaiset ja valkuaiset erikseen. tyhmä kysymys tyhmältä

Ei niitä otettu erilleen ollenkaan. Ihan samassa mukissa sekaisin keltuaiset ja valkuaiset. Siksi käytän eri mukia (tai pientä vatkauskulhoa) noiden ainesten vatkaamiseen, että se paistomukin öljypinta pysyy ehjänä. Muutenkin tuo massa tarttuu helposti mukin reunoihin kiinni.

Muutin ohjeen sanamuotoa. Ymmärtääkö sen nyt paremmin?

1. Olen huomannut, että vähäinenkin määrä valkoista vehnää ja sokerilla tai ilman laukaisee kropassa/aivoissa hingun saada lisää höttöhiilaria. Esimerkiksi töissä päiväkahvilla tarjottu munkki saa elimistön ilmaisemaan vaalean leivän, karkin tms. tarvetta siitä eteenpäin ainakin saman päivän ajan.

Tämän vuoksi vältän tietoisesti valkeaa vehnää eri muodoissa arjessa ja silloin jos otan tuollaisen harvoin tarjotun pullan, niin ponnistelen tietoisesti, että en anna hingulle periksi loppupäivänä. Jos loppupäivä menee nätisti, on homma seivattu siltä kertaa.

2. Olen ihastunut vihreään ja valkeaan teehen ja erimakuisiin haudukkeisiin. Niitä kuluu monta kuppia päivän mittaan. Kun aloitin juomaan niitä alusta lähtien ilman kastettavaa, en kaipaa kaveriksi mitään mussutettavaa ( vrt. monien kertomaan kuinka kokevat, että kahvia tarvitsee usein ja sitä vaan ei voi juoda ilman suupalaa. Hankalaa painonpudotukseessa).

Lämpimät haudukkeet ja tee tuntuvat täyttävältä ja toisaalta hivelevät makunystyröitä niin, että muuta herkkua ei enää kaipaakaan. Lisäksi ei harmita yhtään se, että niillä väitetään olevan erilaisia hyvinvointia edistäviä ominaisuuksia.

3. Aluksi päätin pitää yhden karkkipäivän, jolloin määrä sopii olla luokkaa 100-150g makeisia. Viime aikoina on usea vinkkejä mediassa jakava ehdottanut, että kolme herkkukertaa viikossa ei kaada venettä. Tämän ohjaamana olen ajatellut, että lisäksi voin syödä fazerin viiden palan suklaapatukkaa vastaavan määrän kahdesti viikkossa karkkipäivän. On kiva tunne ymmärtää, että ei mun tarvii kieltäytyä karkista. Kolme kertaa viikossa vielä tarkoittaa, että melkein puolesta päivistä voin herkutella!. Näin kun olen antanut luvan itselleni, saatan jättää ostamatta suklaan, jonka olin jo suunnitellut tänään syöväni.

4. Lisäksi kaupassa käydessäni ja karkkiostosta suunnitellessani mietin, että onko se mun tarpeeni oikeasti niin merkittävä. Rinnastan makean haluni rauhallisesti siihen, että painonpudotukseni käynnistyi säikähdettyäni mahdollisuutta elintasosairauksiin ( vielä onneksi huti) ja niitä minä en halua. Sen halun suuruus voittaa usein karkkihyllyllä suklaanhimon voimakkuuden.


5. Tykkään aidosti maustamattomasta jugurtista ja marjoista ilman makeutusta. Se on herkkua. Esimerkiksi aamuun kuuluu rahka, marjat plus siemenet/pähkinät. Saatan herkkufiiliksellä ollessani miettiä, että miksi en söisi pientä jugua ja marjoja, että se ihan oikeasti on yhtä herkkua kuin pala suklaata ja vielä parempi valinta. Ja myös toimia näin. Oiva iltapala.