Mä rakastin luistelua! Äiti oli ommellut punaisesta sametista luistelupuvun, jossa oli kauluksessa ja helmassa valkoista teddyä, valkoinen pieni teddylakki ja valkeat damaskit. Ystävälläni oli sininen puku. Joka ilta viiletettiin valaistulla kentällä. Kerran vanhempana lähdin tyttäreni kanssa mökillä järven jäälle. Päästiin aika kauas, ennen kuin nilkkani olivat kuin tulessa. Tytär sitten työnsi minut selästä kotirantaan ja siihen jäi luistelu.

Kun koulussa oli hiihtokilpailut, isäni otti töistä vapaata ja tuli koulunpihalle voitelemaan suksiani. Monen muunkin isä teki niin, mutta niiden lapset olivat kärkisijoilla ja minä siellä viimeisten joukossa. Pidän edelleen hiihtelystä, järven jäällä ja vailla kiirettä.

Olen asunut lapsuuteni meren rannalla, viettänyt kesäni Suomenlahdella mummin ja ukin saaressa ja vesi on edelleen minulle se rakkain elementti. Olen kertonutkin, että allasjumpassa olen käynyt jo vuosikausia, siihen en ikinä kyllästy. Mies halusi aikanaan mökin järven rannalta, minä olisin halunnut meren ääreen. Olen kuitenkin tottunut järveenkin, enkä haikaile mökinvaihdosta, koska meillä on niin mukava saaristoyhteisö.

Eilen vietimme perinteistä joulujuhlaamme veljeni sekä tyttäreni perheen kanssa. Lumipeitteiset puut koristelivat pihamaan, lyhdyissä lepattivat kynttilät ja tunnelma oli mitä jouluisin. Kaikilla on kiire ennen joulua, mutta tällä tavoin on aikaa nauttia toisistamme, syödä hyvää ruokaa, jakaa pieniä paketteja. Veljeni kanssa annamme toisillemme Maailman Turhimpia Tavaroita, mutta saamani lahja ei kyllä ollut mitenkään turha: lämpöeristetty kylmäkassi, jossa oli pullo shampanjaa ja kaksi lasia! Sen kanssa minä sitten kesemmällä tepastelen laiturille! Olivat tuoneet Amsterdamista asti!

Ja eilen tapahtui eka kerran niin, että hevyteini kiemurteli halauksistani kauemmas! Syynä oli veljeni 14-vuotias tytär, jonka olemassaolo olikin alkanut kiinnostaa/häiritä kovasti nuorta teiniä. Oli hauska seurata, kuinka vilkkaasta pojasta tuli yhtäkkiä seinille ja ikkunoihin tuijotteleva tuppisuu, joka ei vahingossakaan vilkuillut tytön suuntaan. Kävivät kuitenkin seläkkäin mitattavaksi ja riemastunut ilme kohosi heviteinin kasvoille, kun hän oli tyttöä pari senttiä pidempi. (veljeni kolme tytärtä ovat kaikki pitkiä, lähes 180-senttisiä, mutta pitkät ovat vanhemmatkin).

Voi että tämä isovanhemmuus on hauskaa! Lasten kanssa tapahtuu koko ajan jotain, kun he kehittyvät ja kiinnostuvat milloin mistäkin.

Aurinkoista sunnuntaita kaikille, yritän olla katselematta pölyisiä ikkunoitani!

# kiitos suupaltti! #
Kolesterolia on turha stressata. Etsetimibiä vaan pyytää lääkäriltä, jos ei statiinista tykkää. Tämä entinen luksuslääke on nyt halpa. Ei kun napaan ja porskuttaa eteenpäin.

Koshkoi: "Kolesterolia on turha stressata.." Olikohan tuo minulle. Kiitos. En oikeastaan stressaakaan, koska minulla ei ole kait muita riskitekijöitä kunhan vielä tämän painoni saisin hallintaan. Verenpainekin oli esim. tänään 116/65. Syke oli 75. Tuo syke tahtoo minulla olla aina omasta mielestäni liian iso. Nukuin tosi huonosti, joten ehkä syke oli senkin takia vähän ylhäällä.
Täytyypä laittaa muistiin tuo lääke.

Etsetimibiä minäkin syön. Itseasiassa aloin jo kymmenisen vuotta sitten syödä sitä sikakallista "luksuslääkettä", kauppanimeltään Ezetrol. Minullahan statiinit nostivat maksa-arvot pilviin. Ensin minulla kokeiltiin Betzalip-nimistä ei-statiinia, mutta se ei yksin tehonnut tarpeeksi. Ezetrolkaan ei yksin tehonnut, joten syön molempia ja arvot ovat pysyneet hyvinä. Viime vuonna hämmästyin, kun markkinoille oli tullut uusi versio, jonka hinta on n. 100 euroa halvempaa

Kyselin lääkäriltäni aikoinaan, että jos tiputan painoani, niin voinko sitten lopettaa kolesterolilääkkeen syönnin. Hän vastasi lakoonisesti, jotta veren pitää kulkea suonissa! Toisaalta ei arvot mihinkään muuttuneet, vaikka tiputin 10 kiloa

Nyt täytyy alkaa valmistautua circuit-tunnille ja huomenna pääsen permanenttiin - onneksi!

Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille

Hei Ihanaiset,

IL, minäkin olisin halunnut sellaisen luistelupuvun, muutamalla tytöllä oli. Äiti kuitenkin tyrmäsi moisen turhuuden, jos ei kelvannut hiihtohousuissa ja hänen kutomassaan revontulipuserossa luistella niin sitten sai olla luistelematta. Äitini oli käytännöllinen nainen ja meitä oli kolme tyttöä vähän rahaa ja luistelupuku olisi pitänyt hankkia kaikille. Sain minä silti sellaisesta haaveilla, olisin halunnut sammaleen vihreän puvun valkoisilla karvareunuksilla. Haaveissani liidin sellaisessa puvussa pitkin jäätä ja tein huimia piruetteja .

Olin viimeiset 14 v sellaisessa työpaikassa jossa oli oma uimahalli, se jos mikä oli luksusta. Uimahallin käyttöaste oli huono ja sain polskia usein siellä yksin tai niin, että jokaisella uijalla/vesijuoksijalla oli oma rata. Vesijumppaakin meillä oli ja aivan ihana vetäjä, vaikka olisi ollut miten pimeä marraskuun aamu ja räntää satanut vaakatasossa hän oli aina hyvällä tuulella ja huokui positiivista energiaa. Yhtään ei harmittanut vaikka kello soitti 05.12 jotta ehti seiskaksi altaalle. Keväällä, kun aurinko alkoi paistaa aamulla isoista ikkunoista altaalle ei paljon tarvinnut siristää silmiä, kun saattoi kuvitella uivansa jossain tropiikin turkoosissa vesissä.
Osallistuin myös muutamaan uintitekniikan kurssille mutta, kun oli vuosikymmeniä uinut väärin niin ei virheitä parilla 10 kerran kurssilla kampitettu mutta hauskoja juttuja nekin olivat. Muutama osallistuja pääsi kammostaan laittaa pää veden alle.

Tänään meinasin läkähtyä jumppiin, kiertoharjoittelu kävi jo voimille mutta kuntojumppa meinasi läkähdyttävän minut, tuli jopa lievästi huono olo. Pilates sujui sitten paremmin vaikka kuminauha katkesi. Vietin sunnuntai aamupäivän lunkisti ja iltapäivällä oltiin kuopuksen 7v synttäreillä. Esikoinen oli leiponut tosi herkullisia valkosuklaa-mustikka muffinseja ja suklaa macaroneja kaksilla täytteillä , lisäksi juustokakkua, suklaata ja suolapaloja. Olisikohan liika kahvin ja herkkujen syönti syynä jaksamattomuuteeni . Toivottavasti ei kuitenkaan mikään tauti ole iskemässä kynsiään minuun. Huomenna se nähdään.

Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille!

P.s. Täällä on ihan kamala lumimyräkkä, tuuli pöllyttää lunta ja taitaa taivaalta tulla uuttakin.

Lumimyräkkä on stadissa ihan kamala. Olin vierailulla kaupungin toisella laidalla, ajoin sinne vajaat puoli tuntia ja takaisin päin samaan matkaan meni toista tuntia. Mutta auto on ehjänä tallissa! Näin muutaman peräänajon.

Suupaltti, äitini oli taitava ompelija ja teki vaikka mitä, nahkatakinkin veljelleni! Kerran hän oli ostanut pesuhuoneen ikkunoihin minun mielestäni valtavan kaunista kangasta. Verhot olivat jo ikkunoissa ja äiti jossain kylillä, kun ompelin niistä itselleni mekon. Olin varmaan kolmetoista. Äiti tuli kotiin, katsoi tekelettäni ja oli valtavan iloinen, että ompelutaidon on sentään osannut minulle opettaa!

Sitä mekkojuttua naurettiin monet kerrat, äiti ei voinut ymmärtää, miksen odottanut häntä kotiin ja olisi voitu mennä kangaskauppaan.

Kun tyttäreni oli pieni, ompelin ulkoilupuvutkin hänelle ja jakkupuvut itselleni. Ja nyt aikuisenakin hän on pyytänyt minua tekemään pari iltapukua itselleen!

IL, onpa ihanaa että sinulla oli niin kannustava äiti.

Laitan elonmerkkiä täältä itäisestä Suomesta kinosten keskeltä.

Olen lueskllut kirjoituksianne, mutta en ole ehtinyt kommentoimaan. Työ on vienyt lähes kaiken aikani. Liikunnatkin ovat minimissä ja housun kaulus kiristää.

Olette keskustelleet liikuntatottumuksista. Minun lapsuuteni kului talvella suksilla, luistimia en saanut ruinaamisesta huolimatta vaikka rannalla asuinkin. Kouluun mentiin hiihtäen, välitunnilla hiihdettiin ja kotiin tultua oli tietenkin mentävä ladulle tai läheiseen mäkeen kylän lasten kanssa. Ainakin yhdet sukset katkaisin mentyäni kokeilemaan poikien tekemää lumihyppyriä. Isä paikkasi sukset pellillä ja taas mentiin. Sisäliikunnasta en pitänyt kun olin jäykkä kun rautakanki ja siksi opettajan silmätikkuna.
Kesät meni peltotöissä sekä muissa askareissa ja jokaisella tauolla käytiin uimassa.

Kipalle terveisiä etelän lämpöön, minä olin keväällä samoissa maisemissa.
Tämän kevään matka suuntautuu länteen. Lähdemme etämiehen kanssa viikon lomalle Salon seudulle heti kun työputkeni päättyy.

Hyvää alkanutta viikkoa.

Heipat,

tassunjälki tänne sillä kotimaassa ollaan! Ja suhteellisen tukevasti, vaikka painoni olikin laskenut neljän Kanarian-viikon aikana. 700 grammaa mutta silti. No oli se joulun aikaan noussutkin, jopa reilusti enemmän kuin tuo pudotus enkä mä tickeriä siirtänyt silloin niin enpä siirrä nytkään.

Helmikuuksi on ukkokullan kanssa sovittu ns. huikaton helmikuu, ja kasvispainotteista ruokavaliotakin tekee mieli kokeilla. Minähän voisin miltei siirtyä vegaaniksi jollei joka-aamuista kinkunsiivua ja jugurttikulhoa ja perjantain saunanjälkeistä kinkku/lohi/mikävaan-piirakkaa (jonka kanssa juon yleensä lasillisen punaviiniä) otettaisi pois.

Hih, IL:n verhomekkomuisteluista tulee mieleen oma nuoruus, jolloin kuvittelin tulevani muotisuunnittelijaksi tai vaatekauppiaaksi tai edes Sokoksen somistajaksi. Ompelin itselleni aika aktiivisesti, ja taisin piirrelläkin jotain kaavantapaisia. Minihameisiin ei kangasta paljon tarvittu, sellaisen palasen sai pienilläkin taskurahoilla.

Yhtenä kultaisen 60-luvun kesänä kyllä mokasin, ja pahasti. Lienen kertonutkin? Olin nähkääs ostanut Vuokon tai Marimekon painokangasta. Kuvioissa kahta eri vihreää, molemmat yhtä sameita sävyjä. Ompelin siitä juhannusasun: nilkkapituiset pillihousut, hihaton toppi ja viileää iltaa varten pitkähihainen pusakka.

Ja ei kun kotipitäjän lavalle, vaikka serkkutyttö ja bestis vähän päätään pyörittikin. (Hänellä oli siis minihame kuten kutyymiin kuului. Ja korkkarit. Ja tupeeraus. Mä olin jättänyt tukan sileäksi kun olin nähnyt Muotisorjasta valokuvamallien keskijakaukset ja vain kevyesti kaartuvat hiustenlatvat.)

Kukaan ei hakenut. Ei yhtään kukaan. Seinäruusuna siellä sai koko armaan aattoillan istuskella. Edellislauantaina oli vientiä ollut. Ja oli seuraavanakin, kun älysin pukeutua serkkutytön tapaan.

Opettavainen tarina, eikö?

Odottelen teidän muiden tunnustuksia. Jos nyt ei tanssilavoista tai pukujutuista niin ehkä muita nuoruusmuistoja?

Eilinen pk-seudun lumimyrsky näyttää edes vähän asettuneen. Olikin aika kamalaa olla liikkeellä kun ratikat kulki ihan mitensattui ja lumi lensi vaakasuorassa. Kävelyt siis jäivät toistaiseksi, ja nytkin näyttää hieman tuiskuttavan, joten ratikalla on lähdettävä.

Mukavaa menoviikkoa muillekin!

IL