Peijakas kun vanhalle sattui kömmähdys. Olin kirjoittanut pitkän tekstin ja painoin lähetä-napin sijasta peruuta ja peruutetuksihan se tuli! Yritän muista, mitä kirjoitin.

Kipa, kaihileikkaus tehtiin yksityisesti, sillä vasemman silmän näköarvot olisivat kyllä oikeuttaneet pääsyn leikkausjonoon, jossa menee vähintään puoli vuotta, mutta oikean silmän kanssa olisin joutunut odottamaan herra ties miten kauan. Molempien silmien leikkaus maksoi 3 175 e plus 22,90 e kanta- ja toimistomaksua. Lisäksi tulee vielä jälkitarkastus omalla silmälääkärilläni sekä uusien lasien hinta. Onneksi sain leikkauksen yhteydessä vuoden voimassa olevan ns. VIP-kortin, jolla saan 50 % alennuksen sekä kehyksistä että linsseistä. Olihan se tietenkin aika kallis operaatio, mutta nytpähän ei sitten tarvitse odotella ja kyllähän molempien silmien leikkaaminen kerralla helpottaa huomattavasti jälkihoitoa.

VIP-alennuksesta puheen ollen on hyvä, että meirämmiähellä on se vielä voimassa viime syksyisen leikkauksensa jäljiltä, sillä hän hukkasi eilen lukulasinsa! Hänellä on aina paidan rintataskussa puhelin, kynä sekä lasit. Hän meni eilen leikkaamaan asuntomme julkisivun puolella olevia pensaita ja siisti muutenkin niiden ympäristöä. Koska eilisen paidan rintatasku oli aika pieni, hän tyhjensi sen ennen ulos menoaan tai hän ainakin muisti poistaneensa myös lasit, mutta kun hän olisi tarvinut niitä myöhemmin, niitä ei löytynyt mistään. Etsimme  kaikki mahdolliset sekä mahdottomat paikat, pöyhimme puskat ja meirämmiäs kävi jopa penkomassa bioroskiksen, jonne hän oli vienyt rikkaruohot ja oksasilpun, mutta laseista ei ole tietoakaan. Tänään kävimme tilaamassa hänelle uudet lukulasit, jotka tulevat n. kolmen viikon päästä ja siihen asti hänen on pärjättävä vanhoilla Biltema-laseillaan, jotka onneksi löytyivät hänen yöpöytänsä laatikosta. Hänellä oli eri vahvuuksisia ja kuntoisia laseja laatikossa varmaan tusina, mutta minä hävitin niitä hänen saatuaan oikeat lukulasit. Saa nähdä, löytyvätkö lasit siinä vaiheessa, kun uudet lasit on saatu. Niinhän se yleensä tuppaa käymään 🙄

Näköjään pumput reistaavat vähän yhdellä jos toisellakin. Se vikahan meidänkin vesijärjestelmässämme on, kun keittiössä oleva imupumppu ottaa jostain ilmaa eikä jaksa painaa vettä hanoihin normaalilla voimakkuudella. Sen vuoksi emme voi käydä suihkussakaan, vaan pesuvesi on sekoitettava ämpäreihin. Ja tiskiveden liruminen altaisiin kestää iänpäivät! Nythän ei voi tehdä muutenkaan asioita samalla tavalla kuin ennen, kun edes harmaata vettä ei saa laskea maahan alle sadan metrin päähän rannasta. Lisäksi kaivo on huono ja tarvitsisimme uuden, mutta eihän sinne enää kannata tehdä mitään investointeja. Ainoa ratkaisu on siis myydä paikka pelkkänä tonttina.

Oli muuten hyvä, ettei hallitusneuvotteluissa saatu Alkon monopolia puretuksi ja viinejä sekä väkeviä ruokakauppoihin. Tietenkin monopoli voitaisiin purkaa, sillä se haittaa kotimaisten valmistajien ja pienten maahantuojien mahdollisuuksia ja ehkä sitten myös saisimme toimivan verkkokaupan. Monissa maissa, joissa ei väkevämpiä juomia saa ruokakaupoista, on erillisiä yksityisiä alkoholimyymälöitä ja eihän mikään estäisi Alkoa jatkamasta tavallisena alkoholimyymälänä. Uskoisin, että kaikki ruokakaupatkaan eivät ihan riemusta kiljuen viinoja valikoimiinsa ottaisi, sillä siitä luulisi tulevan kustannuksiakin, kun vartiointia pitäisi lisätä varkaiden varalta.

Kipa, se jaloviina-pippurikastike oli todella hyvää. Yleensähän pippurikastike on kermainen, mutta lisäämällä siihen 0,5 dl konjakkia tai jaloviinaa, kastikkeeseen tulee voimakkaampi aromi. Tosin varmaan ainakin ravintoloissa kastikkeesta "pöhäytetään" alkoholi pois, muuten siitä saattaa tulla hieman liian ytyä!

En nyt muista että olisin kirjoittanut tämän enempää, joten lopetanpa nytkin sitten tähän. Mukavaa loppuviikkoa kaikille ja muistakaapa käyttää aurinkorasvaa 😃

Yöllinen tervehdys 🤩

En nyt tietty ehtinyt läppärin ääreen saunan jälkeen, kun piti viimeistellä salaatti, hakea pyykkejä narulta ja laittaa vielä pieni määrä kuivumaan. Isänikin soitti niin, että pystyin vaan sanomaan soittavani kohta takaisin, kun oli molemmat kädet enemmän kuin täynnä eikä ollut bluetuuttia korvassa valmiina auki. Se on kyllä kätevä vempain, kun sille voi vaan vastata englanniksi, niin ei tarvitse kaivaa puhelinta taskusta ja kädet voi olla täynnä tavaraa. Sitten kun pääsin sisään, kylpytakki vielä ylläni, soitti tytär, joka oli meillä käymässä. Haikaili yksien lasien perään, joita ei tiennyt mulla olevankaan, kun en ole niitä juurikaan käyttänyt.Itse asiassa olin juuri jättänyt hänelle ääniviestin, että mulla on niihin laseihin sopiva samaa sarjaa oleva Iittalan lasikulho, jos haluaa senkin.  Oli samalla löytänyt jotain muutakin, mm. sen lasikulhon (jätti ääniviestin), mutta ei ollut enää soittanut, kun olin kuulostanut vähän kiireiseltä ja kiukkuiselta.   Minäkö?? Pyytelin ääniviestillä anteeksi. Liian kiireisiä päiviä, liikaa kipuja ja liian vähän unta. Siinä sopiva yhdistelmä... vaikka enpä juuri milloinkaan ole kiukkuinen, kun tytär soittaa, vaikka olisi mikä homma kesken. 

Pääsimme lopulta syömään ja ruokailun aikana katsoimme uutiset, jotka olin tallentanut. Kello oli noin 23.00, kun sain tiskipöydän pyyhittyä ja olin lähes valmiina aloittamaan a-studion katselua. Voltaren Forte kerros ensin molempiin polviin ja sitten molempiin olkapäihin ja käsivarsiin.... 

Siippani painui juuri nukkumaan ja ajattelin nyt kirjoittaa tän jutun vielä loppuun. Facebookissakin pitäisi käydä vielä etsimässä sellainen roskalava-ryhmä....

Aamun lääkärikeskustelujen ja muiden aamutoimien jälkeen aloin "tyhjentämään" sohvaa. Ensin kaikki sohvatyynyt makkariin. Sitten imurin kanssa touhuamaan aina otettuani yhden nojan kohdan pois ja lopulta istuin tyynyt pois. Aina ihmettelen, miten niistä "tyynyjen" välistä voi tulla niin paljon pientä roskaa siihen sohvan "päälyskankaaseen". Siippani ei ikinä mene "työhousuissa" sohvalle istumaan tai köllöttämään. Mutta joka kerta, kun on perusteellinen siivous, niin sieltä käsittämättömästi löytyy kaikenlaista... Kulmasohva piti "irrottaa" kahteen eri osaan, että sen saa pois siirrettyä ikkunoiden tieltä. Niin siinä sitten pikkuhiljaa alkoi ikkunanpesuhommat mökin sisällä. Kyllä tuli kaunista jälkeä - siippani on loistava ikkunanpesijä. Itselläni meni aika lailla aikaa imurointiin ja tavaroiden (mm. kukat ja kynttilät) laittoon takaisin paikoilleen. Sekä iso, painava tamminen sohvapöytä, että iso tamminen ruokapöytä piti molemmat myös siirtää paikoiltaan. Ja vähän muutakin. Siippani pesi siis tänään sekä vanhan mökin ikkunat ja muutaman terassilasi-ikkunan, että uuden talon kaikki ikkunat. Alppimajastakin (vierasmökki korkealla mäellä) pesi ikkunat ulkoa päin. Oli siinä urakkaa. Kun oli hetken levähtänyt lähti melomaan. 

Minä jäin vielä siivoamaan terassiamme aika pikkutarkasti. Touhusin ensin muuta ja sitten menin naulakon kimppuun. Olin jo useaan otteeseen sanonut siipalleni (viimeksi tänä aamuna), että terassin "hyötysiivessä" on kauheasti ampiaisia. Olin aivan varma, että niillä oli pesä jossain siellä ylhäällä, minne emme näe. Olin näyttänyt hänelle paikankin, jossa oli ampiaisen jätöksiä 🤣. Sellaisia en ollut ennen tutkinutkaan. Olin nostamassa naulakosta henkaria, jossa oli minun "sienivaatteitani" metsään sopivia - valkoiset housut ja kiiltävää ainetta oleva pusakka - vanhanajan kunnon tuulipukutakki. Ja voi ihme, kun sitä siirsin. Oli kuin jostain kauhuleffasta. Sieltä putkahti kerrallaan ainakin 20 ampiaista ja ehdin vilauksella nähdä pesääkin, joka oli rakennettu tuulipukutakkini vuoriin.... Sain jalat alleni vikkelästi enkä yleensä kilju ampiaisia nähdessäni, mutta nyt pääsi vaistomainen kiljahdus. Oli tarkoitus siirtyä vähän istutus- ja kukkahommiin vanhan mökin tuntumaan, mutta jäin vielä terassille touhuamaan, että olen siinä valmiina kun siippani tulee ja häätää ampiaiset. Olisin tarjonnut hänelle kunnon suojahatun ja muutakin suojavarustetta, mutta hän vaan nappasi henkarista kiinni ja sitten tiputti sen talon portailla. Portaikko on aika leveä ja nyt siinä kuhisi kauhea joukko ampiaisia. Sanoin, että eihän siitä pääse nyt enää sisäänkään. Tovin päästä tarttui henkariin ja viskasi sen nurmikolle vähän kauemmaksi. Ampiaiset pörräsivät hullun lailla - osa siinä nurmikolla pesän jämien yhteydessä ja osa terassilla ihmetellen kadonnutta pesää. Tyynesti siippani suihkutteli myrkkyä takin vuoriin ja sitten terassille ja avasi samalla yhden ikkunan juuri siitä kohden, jossa pesä oli ollut. Kyllä ne alkuiltaan mennessä olivat kadonneet jonnekin ja uskalsin jo mennä terassin jääkaapillekin. 

Lopulta sain hommat siihen pisteeseen, että pääsimme myöhäiselle lounaalle ja sen jälkeen pikku päikkäreille. Huom. hyvin ansaituille sellaisille. 

Muutama päivä sitten oli saunapolun varrella aivan vieressäni musta iso kyy. Emme ole ainakaan pariin vuoteen enää nähneet kyitä täällä tontilla. Aikanaan niitä oli paljonkin. Onnekseni siippani oli lähellä ja vaikka lapiota ei ollut käsillä, niin löytyi työkalu, jonka avulla kyy pääsi hengestään. Ei siinä olisi ollut mitään mahdollisuuksia yritää siirtää sitä minnekään. Hauvavauvalle olisi kyllä varma kuolema, jos kyy sitä purisi. Eikä niin kevyen koiran askellusta kyy varmaan mitenkään havaitse, että siirtyisi pois "reitiltä". 

Minä olen etsinyt torilta sellaista sopivan kokoista matalaa kaappia tuohon terassin hyötysiiven osaan. Sen olisi tarkoitus korvata nykyiset viritelmät. Yritän vielä päästä muutamaan roskalava-ryhmään, josko sieltä sellaista löytyisi. 

Huomenna meillä on lepopäivä, paitsi "retkeilyn" jälkeen on käytävä kaupoissa ja illalla on kasteltava. Voi olla, että menemme Pistohiekalle - siellä on kuulemma auennut uusi ravintola tai sitten Sahalahteen tai Puumalaan. Autossa on hyvä istua, kun on luvattu niin kuumaa. Ja aivan ihanaa päästä valmiiseen pöytään. Saa nähdä, mitä päivä tuo tullessaan.

Juhannusviikolla tytär ja vävy tulevat ilmeisesti jo keskiviikkona puoleen päivään mennessä. Ovat järjestäneet kokouksensa ja palverinsa niin, että ehtivät ensin tänne ja sitten menee vähän myöhempään illasta. Aattona on sitten lisäksi tulossa kaksi ystäväpariskuntaa ja yksi koira hauvavauvan kaveriksi. Koiran omistajapariskunta nukkuu alppimajassa ja toinen pariskutan meidän pienessä työ/vierashuoneessa. Odotan jo innolla juhannusta. Kokkoa ei varmaankaan saa polttaa - ei sääennusteet voi niin paljon muuttua, mutta yhdessäolo ja hyvä ruoka - siinä on ainekset mukavaan juhannukseen. Järvi vieressä, yhdellä ystävällä kitara mukanaan ja luultavasti pino laulunsanoja - siitä on meidän juhannus tehty. Saunaa ei sovi unohtaa sitäkään. Koivun tuoksu, inisevä hyttynen (thermoshell - miten lie kirjoitetaankaan - on kyllä silloin tarpeen. Täällä tuntuu olevan tänä kesänä paljon hyttysiä. 

Kukkakimppuja, toivottavasti vielä löytyisi kielojakin, juhannuskoivu niin ja skumppa. Siitä on meidän juhannus tehty. Tärkeintä on rakkaat ihmiset ympärillä. 

Mukavaa viikon jatketta kaikille. Terveyttä ja hyvää mieltä itse kullekin ja läheisillenne. 

Sitkeitä olitte te, jotka jaksoitte lukea hääkertomukset alusta loppuun. Toistojakin varmasti oli. Nyt jos ne tulostaisin ja tekisin yhteenvedon, niin todennäköisesti teksti olisi vähän lyhyempi.

Pikseli , toivottavasti olet parantunut. 

Huomenta päivää,

lyhyt viesti. Näköjään sääennusteet voivat kovastikin muuttua. Nyt aamulla kun vilkaisin niitä, niin sekä torstaille että perjantaille oli luvattu reiluja sateita - lämmintä kyllä vielä oli. Säälle nyt ei voi mitään, joten on tyydyttävä siihen, mitä sen on. Toivoa toki voi ja minun toiveeni olisi vähän reilu 20 astetta lämmintä ja sateet saisivat tulla ennen juhannusta (jotta voisi polttaa kokkoa) tai sitten juhannuksen jälkeen, kun olemme kahdestaan. 

Ja vielä yksi juttu IL:n aiempaan kirjoitukseen: näin sieluni silmin kauniin kukkakimppusi <3 

Mukavaa päivän jatkoa. Minä vielä jatkan puheluja isän asioiden merkeissä. Äsken soitettiin, mutta kahvi oli kuumaa, joten kun kysyi, onko sopiva hetki, pyysin jos olisi mahdollista soittaa noin 15 minuutin päästä uudestaan. 

Kivaa päivää kaikille <3 

 
Aurinko paistaa melkein läpi yön. Sääsket ovat heränneet ja muutkin pikku ötökät. Pihlajan oksat taipuvat kukkiensa painosta. Käki kukkuu jossain kaukana. Kirjosieppo vilahtaa pihapöntön pyöreästä aukosta. On kesä ja hyvä mieli.

Olen lukenut kirjoituksianne viikkojen aikana, mutta en ole yksinkertaisesti saanut yhtään kommenttia aikaan, puhumattakaan pitemmästä kirjoituksesta. Olen elänyt mukana suruissanne ja iloissanne, hautajaisissa ja häissä, kaihileikkauksessa, kesämökki seikkailuissa, veneen kunnostuksessa, rippijuhlissa, sukulaisten tapaamisissa, ylioppilasjuhlien tuottamassa ilossa, koirien, lasten ja lastenlasten ihanan, valloittavassa elämässä.

Olen elänyt itsekkään onnellista elämää. Pitänyt kiinni jokaisesta hetkestä ikään kuin peläten, että se menee liian nopeasti ohi. Keskittynyt vain siihen, että mieheni on kotona, että eturauhasen leikkaus sujui hyvin, että äkillisiä kunnon heikentymisiä ei ole ollut yli viiteen viikkoon, ei kiireellisiä päivystyskäyntejä, labroja, soittoa numeroon 112.

Uskalsimme jopa tehdä pienen reissun, kävimme Kuusamossa. Sinne on vain 200 km matkaa, joten ajattelin, että jos jotain sattuu, ajan sieltä kotiin alle kolmessa tunnissa. Mitään ei sattunut. Kaikki meni hyvin. Vuosi on siitä mennytkin, kun viimeksi missään kauempana kävimme.

Ensi maanantaina on munuaislääkärin määräämät labrat ja selviää, mikä on munuaisten vajaatoiminnan tilanne. Jos kaikki on hyvin, saatamme lähteä meille rakkaita tuntureita katsomaan juhannuksen jälkeen. Äkäslompoloon on jo hieman pidempi matka n. 370 km ja Saariselälle 500km. Onneksi vielä jaksan ja pystyn hyvin pikku Peugeotillamme ajamaan eikä matka minua rasita. On vain tarkkailtava miten mies reissut jaksaisi tehdä.

Kipa minulle lähetti viestin ja kyseli mitä minulle kuuluu, siitä sain kimmokkeen kirjoittaa. Juuri nyt kaikki on hyvin eikä huomisesta kukaan voi mitään tietää. Iloitsen jokaisesta päivästä, joka on hyvä päivä enkä halua pilata sitä tulevien päivien murheilla.
Kaiken lisäksi tyttärellä ja lapsenlapsilla on kaikki hyvin. Suurta surua muutamien vuosien aikana aiheuttanut entinen teini ( hänellä oli joitakin vuosia masennus, joka aiheutti sen, että lukio jäi kesken eikä mistään tullut oikein mitään) on kesätöissä Kalajoella hotelli- ravintolassa ja viihtyy työssään erittäin hyvin. Hän saa opintoihin ( matkailu- ja ravintola-alan koulu) hyvityksiä tästä hommasta ja sekin on hyvä juttu.

Eli juuri nyt katson elämää iloisten ja värikkäiden lasien läpi. Ja hymyilen niin kuin joskus ennen. Mukavaa iltaa itse kullekin.

Aurinkoista perjantaita ja viikonloppua. 
Tiistai oli touhua täynnä aamusta kun valmistelin lähtöä Ouluun (jälleen kerran). Vanhempi tytär oli siellä työmatkalla ja tuli keskiviikkoiltana pojalleni. Torstain hän oli ottanut vapaaksi, joten saimme sitten olla yhdessä pikkuisten kanssa. Hän on Murusen kummitäti ja haluaa myös aina tilaisuuden tullen päästä tapaamaan pikkuisia. 
Mutta vielä tiistaihin. Leivoin raparperipiirakan ensin kun edellisenä iltana oli pitkä sähkökatko ja jäi leipomukset tekemättä. Piirakan paistuessa leikkasin vielä nurmikon. Jos joku ihmettelee, että miksi mies ei leikannut, syy on se, että hän on Englannissa. Tulee maanantaina kotiin. Sitten alkoi jo tulla vähän kiirekin ja tietysti siinä hötäkässä keittiötä siivotessa tökkäsin peukalon terävään leipäveitseen. Verta tuli paljon kun haava oli syvä. Vähän säikähdinkin. Tein jonkinlaisen painositeen ja veren tulo tyrehtyi. Ajattelin kuitenkin käydä lähtiessä terveysasemalla tarkistuttamassa tilanteen. Hoitaja putsasi haavan ja laittoi siihen haavaliimaa ja siteen päälle. Sanoi, että ei saa kolmeen päivään kastella. Siihen kosahti meidän uimahallisuunnitelmat. Piti nimittäin tyttären kanssa mennä Murusen kanssa uimaan. Hän rakastaa sitä. Onneksi sentään ei tarvinnut tikattavaksi lähteä, joten lähdin sitten ajamaan Ouluun. Kurja vaan kun kättä piti varoa koko ajan, ettei oikeiin voinut edes hiekkalaatikolle mennä. Onneksi tytär sitten senkin edestä puuhasi kummityttönsä kanssa, joka oli niin innoissaan kun tulimme. ❤️ 

Aika hurahti nopeasti ja torstai-iltana vein tyttären junalle ja lähdin samalla itse ajelemaan kotiin. Nyt sitten alan hissukseen siivoilla juhannusta. Tosin ollaan täällä vaan miehen kanssa kaksistaan, joten ei tarvi mitään muita suurempia suunnitelmia tehdä. Nuorempi tytär tuli aikaisin tänä aamuna miehensä kanssa Suomeen Japanin reissultaan ja hekään eivät tule tänne sitten ennen kuin heinäkuun puolessa välissä, jolloin kaikki muutkin tulevat. Sitä ennen lähdemme tämän kuun lopussa miehen kanssa parin viikon automatkalle Norjaan.

En ole vielä käynyt uimassa meressä. Vesi on niin kylmää, mutta toivottavasti nämä helteet lämmittävät vähän mertakin. Ajattelin tänään laittaa kahvin termariin ja pyöräillä sataman kallioille nautiskelemaan kesästä. 
Mukavaa viikonloppua kaikille. 

Voi kun oli kiva lukea JJ:n kuulumisista. Kun huomasin kuvasi Facessa, tuntui kuin olisi vanhan, hyvän ystävän pitkästä aikaa tavannut.

Meillähän meni sitten painepesurikin rikki, käytiin ostamassa uusi suodatin, mutta ei ainakaan toistaiseksi toimi. Parasta ehkä, etten koske mihinkään koneisiin.

Justuksen tyttären perhe tuli perjantaina mökille ja vietimme eilen juhannusta, koska he eivät viikon päästä pääse tulemaan. Pojan perhe tuli myös, yhdessä katettiin notkuva pöytä terassille. Snapsilasit ja tillivodka pakkaseen. Pian istuttiin pöydän ääressä ja nosteltiin maljoja jokaiselle vuoron perään. Justukselle lonkkaMALJAT, miniälle akatemiatutkijan työn ja apurahan saamisesta, minulle paljosta työnteosta täällä saaressa jne. Tunnelma oli mitä hauskin, voi miten nautin.

Pojat suppailivat, minä polskin järvessä, vävy lämmitti saunaa, miniä ja tytär hoitivat tiskin. Saunan jälkeen istuskeltiin ja rupateltiin, poika ja miniä valmistivat yöpalaksi fatteh-nimistä egyptiläistä ruokaa, joka oli hyvää, vaikka siinä olikin jauhelihan sijasta MUU-lihaa. Aamuyöhön asti viihdyttiin ja sitten saateltiin pojan perhe matkaan omalle mökilleen. Heillä on sähkömoottori, joten lipuivat tyynellä järvellä ihan hiljaa.

Aamulla hiivin uimaan ja sitten pääsinkin terassille valmiille aamiaiselle. Tänään meillä on luppopäivä, kun vävy eilen putsasi katot ja rännit sekä siivosi kaiken maahantulleen roskan pois. Tytär ja vävy laittavat tänään ruoan ja minä olen luvannut paistaa kasan muurinpohjalettuja. Taikinan olen jo tehnyt.

Oma tyttäreni pääsi perheensä kanssa eilen aamulla matkaan kohti Espanjaa. Perjantaina Zappa nielaisi minigrip-pussin, lääkäriin ja oksetuslääkettä silmiin, pussi tuli ulos. Ajoivat eilen Viron, Latvian ja Liettuan kautta Puolaan, jossa yöpyivät.

Justus on virkistynyt selkeästi, kun toisten hoitamat raskaat työt hälvensivät stressin ja hän nauttii lastensa seurasta. Eilen mietimme porukalla vanhimman lapsenlapsen ura-asioita. Poika kirjoittaa syksyllä psykologian ja englannin, ei vielä oikein tiedä, mihin hakisi opiskelemaan. Kyseltiin kaikenlaista ja vastausten perusteella ehdoteltiin eri ammatteja. lääkäriä, psykologia,juristia ja jopa ammattitappajaa. Siinä vaiheessa poika poistui seurueesta hymyillen sisäänpäin.

Ollaan etsitty joka paikasta mantereella olevan soutuveneen korkkia. Ei löytynyt mistään. Vävy kävi hakemassa mantereelta pojanpojan tyttärenpojan seuraksi ja totesi, että korkki oli omalla paikallaan veneessä. Hinasi sen saareen ja miettii nyt paikkaa, mistä pääsisin helposti veneeseen ja soutelemaan.

Minun sydämessäni hyrrää hiljainen onnentunne, taidanpa lähteä porukalle lettuja paistamaan!

JJ, olipa mieluisa kirjoitus sinulta. Ihanaa, että miehesi on ollut niin hyväsä kunnossa. Tovottavasti se jatkuukin.

Kivikasa, syvät pistohaavat voivat olla yllättävän ilkeitä, joten hyvä ettei käynyt pahemmin.

IL, Justuksen jälkikasvu kuulostaa todella mukavalta porukalta ja heistä on paljon apua haastavaksi mieltämälläni mökillä. Sinun oma mökkisihän on niin hyvin saavutettavissa. Kyllähän saaressa kai on omat hyvät puolensa, mutta tavaroiden roudaaminen veneellä, varsinkin Justuksen nykyisessä kunnossa, ei varmaankaan tee sinun elämästäsi helpompaa ja stressaahan se tietty Justustakin. Onko muuten Justukselle suositeltu uimista kuntoutukseksi? Uiminen ja vesijuoksuhan ovat hyvä liikuntamuoto, joka ei rasita niveliä, mutta antaa kuitenkin hyvän vastuksen. Olen itsekin suunnitellut (jälleen kerran!), että me menisimme kaupungin vesijumppatunneille ja siinä yhteydessä voisi sitten vähän itseksen juostakin. Ryhmiin vain on aika vaikea päästä, kun emme tahdo mennä kukonlaulun aikaan. Väite ikäihmisten aamuvarhaisesta aktivoitumisesta on kyllä suuresti liioiteltua, mikäli tutkitaan mihin aikaan he haluavat liikuntatunneille 🙄  Lisäksi tunnit täyttyvät todella nopeasti, joten ilmoittautumispäivänä pitää olla tietyllä kellonlyömällä sormet valmiiksi näppäimillä, jotta pääsee mukaan! Minun täytyy lisäksi ehtiä ilmoittaa kaksi henkeä, joten nopea on oltava!

Meidän juhannuksen juhlintamme ei mitään juhlintaa olekaan, kun emme kumpikaan ole sellaiseen tottuneet. Olihan minunkin perheelläni Espoossa kesäpaikka, jossa olimme koko koulujen kesäloman, mutta juhannusta emme ole koskaan juhlineet. Mehän olimme alueen ainoat kesäasukkaat ja kaikki muut asuivat siellä ympäri vuoden. Mitään vesistöä ei ollut mailla  halmeilla, joten harvoin oli mahdollista polttaa kokkoa ja sekin tapahtui keskellä hiekkatietä peltojen välissä, joten ei ihme, että se oli harvinaista. Tonteilla ei ollut mitään paikkaa, jossa kokkoa olisi voinut turvallisesti polttaa. Muistan olleeni yhtenä juhannuksena Seurasaaressa jonkun likkakaverini kanssa, kun sinne pääsi kansallispuvussa ilmaiseksi. Täytyihän sellainen  mahdollisuus hyödyntää, kun minulle kerran kansallispuku oli! Se sitten kutistui aikojen saatossa ja möin sen lopulta täällä Tampereella yhdelle työkaverille, joka oli luvannut tyttärelleen sellaisen hankkia. Hyvän puvun he saivatkin, sillä essu oli koristeltu revinnäistyöllä ja myssyn reunassa oli käsinnyplätyt pitsit!

Traditionaalisesti syömme juhannuksena tietenkin mämmiä 😋

Reilun viikon päästä saa ensi-illan uusi Indiana Jones-elokuva ja kun olemme kaikki neljä aikaisempaakin nähneet teatterissa, niin pitäähän tämäkin nähdä. Pääosassa on yhä Harrison Ford, joka on jo 80-vuotias, mutta kyllähän Indykin vanhenee! "Ostin" meille jo liputkin 30.6. päivänäytökseen. Lainausmerkit johtuvat siitä, että minulle on kertynyt aika paljon palkintopisteitä Norstat-gallupeista, joilla voi lunasta mm. ilmaisia leffalippuja. Finnkinon verkkokaupassa kirjoitin vain ilmaislippujen koodit ja vot, liput tulivat. Elokuva esitetään tosin premium-salissa, joten jouduin maksamaan 4 euron lisämaksun per lippu, mutta se on käytännöllisesti katsoen yhtä kuin ilmainen, kun normaalit aikuisten liput maksavat 22,40 e ja eläkeläislippukin 17,92 e 😲  Emme ole käyneet leffassa kuin joskus ennen koronaa, joten lippujen hinnat todella järkyttivät!

Pääsin hyödyntämään digitaitojani, kun minut valittiin taannoisessa taloyhtiön yhtiökokouksessa toiseksi pöytäkirjan tarkastajaksi ja pöytäkirja tuli sähköpostiini digitaalisesti allekirjoitettavaksi! Jouduin rekisteröitymään huoneistotieto.fi -sivustolle ja erinäisten koukeroiden jälkeen pääsin lukemaan pöytäkirjan skannattuine liitteineen ja lopuksi allekirjoitin sen vahvan tunnistautumisen jälkeen. Varmaan sen olisi voinut tehdä perinteisesti paperillekin, mutta nyt kun olen rekisteröitynyt, pääsen lukemaan muitakin taloyhtiön pöytäkirjoja sekä hallinnoimaan oman huoneistomme asioita digisti. Rehellisesti sanoen minä kyllä nautin siitä, että voin tehdä tietokoneella kaikenlaisia juttuja helposti ja nopeasti 😎

Meirämmiäs inisee ruoan perään, joten täytyy lähteä töihin. Meillä on kasslerpihvit, joita ei kuitenkaan grillata vaan paistetaan paistinpannussa. Lisukkeeksi teen airfryerillä ranskanperunoita sekä kiehautan vähän ruusukaalia, joita löysin yllättäin pakastimesta. Eiköhän niillä nälkä lähde.

Toivotan kaikille aurinkoista viikonlopun jatkoa sekä mukavaa alkavaa uutta viikkoa 😃

On ollut mukava kuulla teistä: Kipan hääraporteista, JJ:n toivorikkaista kuulumisista, Mennan aina hauskoista jutuista, IL:n ja Jussin työn ja myös ilon täyttämästä mökkielämästä, ja tietysti kaikkien muidenkin kirjoituksista, joita en tässä muista mainita.

Kipa, kiitos kysymästä, olen parantunut. Tosin viikko sitten jouduin menemään vielä toiselle lääkärille, koska antibioottikuuri ei helpottanut oloa, vaan nuha, kurkkukipu ja pieni lämpöily jatkuivat, ja minulla oli edessä kiireinen viikko. Sain kahdenlaista nenäsuihketta ja antihistamiinia. Allergiaa tämä kai on, joka on tänä keväänä riistäytynyt hallinnasta. Parissa päivässä olo koheni ja torstaina olin jo kuoron mukana viihdyttämässä vanhuksia kahdessa Espoon hoivakodissa. 

Perjantaina olin Lapinjärvellä serkkuni hautajaisissa. Toimitus tapahtui ruotsiksi ja meitä oli vain pieni joukko lähisukulaisia. Kyllä oli läkähdyttävää olla mustassa mekossa 28 asteen helteessä. Ulkona vielä menetteli, mutta sisällä vanhassa seurakuntatalossa ei ollut ilmastointia, joten hiki virtasi. Lapinjärven keskusta on oikeaa uusmaalaista kulttuurimaisemaa, jota ei ole pilattu ankein kerrostaloin ja liikehuoneistoin. Myös hautausmaa on kaunis.

Lauantaina oli siskontyttöni valmistujaiset KOM teatterin aulassa. Toista sisartani en ollut nähnyt kahdeksaan vuoteen. Hän on asettunut asumaan Espoon saarimökille, ja eläkeikäisenä käy yhä sieltä käsin siistimässä Espoon ulkoilusaaria, koska korvaavaa henkilöä ei ollut löydetty. Poikani perheeseen iski norovirus, joten he eivät päässeet tulemaan.

Olen voinut taas nauttia luontokävelyistä. Eräänä päivänä haarapääsky istahti kaarisillan kaiteelle metrin päähän minusta ja piti minulle silmiin katsoen sellaiset liverrykset, että sillä oli varmasti tosi asiaa. Mies arveli kotona, että pääskyllä oli varmaan pesä siltakaaren alla. Eilen city-kani pariskunta ahmi apilaa nurmikolla. Uroksella oli ihan muut hommat mielessä, mutta naarasta ei voinut vähemmän kiinnostaa ja se torppasi kumppaninsa paritteluyritykset näykkäisemällä tätä aina kiukkuisesti. Tänään katselin pitkään ketun jolkottelua pellon reunalla metsän rajassa. Pieniä ilon hetkiä.

Vartioin painoa niin tehokkaasti, että se ei muutu miksikään. Vartalon mittasuhteet vain muuttuvat. Iän myötä läski siirtyy keskivartaloon eikä siitä pääse millään eroon. Turhauttavaa, mutta näillä mennään.

Olen niin kaivannut lämpöä, että nyt en valita. Ilmeisesti helle rasittaa elimistöä, sillä olen nukkunut pari yötä oikein hyvin, vaikka makuuhuoneen lämpötila onkin alkuyöstä liian korkea.

Toivotan kaikille jo tässä vaiheessa oikein hyvää juhannusta!

Hauska lukea Pikselin luontohavaintoja. Meitäkin tuli heti eka iltana saaressa joutsenpariskunta ikään kuin tervehtimään, käyvät joka ilta istuskelemassa luodolla.
Tukkasotkalla on kahdeksan poikasta. Ne uivat tiukassa jonossa emonsa takana ja saimme seurata, kun kaislikossa oli ruoanhankintaopastusta. Sen jälkeen poikaset kiipesivät kaikki emonsa selkään, olivat kai jo ihan väsyneitä.

Justus on asentanut minkille loukun, mutta ei ole langennut tuoreeseen kalaan. Syö kai mieluummin lintujen munia ja poikasia.

Pidimme eilen lomapäivän ja söimme tähteitä. Justus lämmitti saunan jo iltapäivällä ja minä nautin järveen-saunaan-järveen-saunaan -jutusta. Yritin motivoida miestä vesijumppaan, mutta tämä kauhisteli veden kylmyyttä, vaikka se oli 22-asteista.

Tänä aamuna uiskentelin tyynessä vedessä auringonläntissä ja kuuntelin hiljaisuutta. Vain lintujen liverrykset musiikkina. Näitä aamun uintihetkiä muistelen pitkin talvea, saan niistä jotenkin valtavati voimaa. Ja kahvintuoksu oli taas vastassa, kun palailin talolle.

Tyttären sydänystävästi tuli sitten ministeri. Taisi mennä perheen lomasuunnitelmat uusiksi. Vaatii tosi paljon puolisolta vastata lapsista, kodista ja omastakin työstä.

Minun tyttäreni ja perhe vierailivat eilen Hitlerin Kotkanpesässä. Kultainen hissi oli kuulemma aika pompöösi. Matkasivat Puolasta Tsekin ja Itävallan kautta Saksaan, jossa pysähtyivät kahdeksi yöksi. Tsekeissä Heviteini oli toivonut olutlasillista Brnon kaupungissa ja sen hän myös sai. Zappa on käyttäytynyt hotelleissa kuin täysinkoulutettu koira, mutta aamiaiselle joutuvat menemään kahdessa erässä, sillä koira ulvoo koko hotellin hereille, jos sen lauma häviää yhdellä kertaa.

Jaaha, lähdenpä katsomaan, onko Justus saanut painepesuria korjattua. Suodattimen vaihto ei ole auttanut, kone ei toimi. 

Moikkelis!

IL, minulle saattaisi 22 asteinen vesi juuri ja juuri riittää! Ainahan se tuntuu kylmältä sekaan mennessä, mutta kroppa kyllä siihen aika pian sopeutuu, varsinkin kun menen yleensä vauhdilla enkä itseäni kiduttaen kuten meirämmiäs. Tuo kropan sopeutuminen tuskin kuitenkaan onnistuu avannossa enkä aio sitä koskaan testatakaan - paitsi jos tulee laki, joka niin määrää ja silloinkin yrittäisin varmaan erinäisin tekosyin saada erivapauden 😆

Minkin ovat kyllä vihonviimeisiä eivätkä kuulu Suomen luontoon, mutta siellä se kuitenkin on, kiitos tietämättömien viherpipertäjien, jotka niitä ovat "vapauttaneet"! Mökkinaapuri niitä myös loukuttaa ja oli kouluttanut jo autuaammille luuapajille siirtyneen koiransakin käymään minkkien kimppuun. Joitakin se taisi saaliikseen saadakin.

Pikseli, minunkin painonvartiointini toimii yleensä erinomaisen hyvin, mutta tänä aamuna vaaka näytti 500 grammaa vähemmän kuin perjantaina 😲  Lääkärithän aina painottavat, että mikäli tapahtuu "selittämätöntä painonlaskua", niin silloin on syytä huolestua, joten......🤔

Minä en ole kaivannut lämpöä ja siksipä valitankin jatkuvasti, että on liian kuuma! Nyt kun juhannukseksi ennustettiin viilenevää, niin innostuimme puhdistamaan pölyt ilmapumpustamme sekä makuuhuoneen kattotuulettimesta 😉 Edellinen oli helppo homma, mutta jälkimmäinen aiheutti melkoisen pölyvyöryn sänkyjen päälle! Lapoja on mahdotonta saada imuroiduiksi, kun pitäisi päästä turvallisesti tarpeeksi korkealle, että 1) näkee lapojen päälle ja 2) ylettyy ne imuroimaan. Näkeminen onnistui, imuroiminen ei. Yritin myös tuloksetta sellaisella sähköistyvällä pölyhuiskalla ja olisin tietenkin voinut kokeilla mikroliinaakin, muttei sekään varmaan olisi ehkäissyt kaikkialle lentäviä pölyhiukkasia. No, nyt ne on kuitenkin puhdistettu ja peitot ravisteltu, joten voimme laittaa tuulettimen tarvittaessa pyörimään.

Olen kerännyt ostoslistaa huomiseksi, kun käymme kaupassa juhannusta ja sen jälkeistäkin aikaa varten. Kermaa täytyy ostaa, että pääsemme syömään perinteisen juhannusmämmin ja nyt pitäisi sitten keksiä, mitä muuta me söisimme. Tein viikko sitten viikonloppuna siskonmakkarakeiton, jota söimme kolme päivää, joten sitä en ainakaan tee. Ostamme kuitenkin joitakin valmiskeittoja, jotta tulee vähän kevennystä raskaamman ruoan väliin. Se on osoittautunut aika hyväksi ja olemme jo parisen vuotta syöneet joka toinen päivä jonkun keiton. Jotain kalaa varmaan tulee laitetuksi ja meirämmiäs kaivannee kunnon naudanpihvejäkin. Tänään syömme eiliseltä tähteeksi jäänyttä tonnikalapastaa. Muistelen kertoneeni joskus viime viikolla, että teen tonnikalapastaa, mutten sitten tehnytkään, kun en ollut muistanut ostaa tomaattimurskaa. Tein sitten hyvät sieni-pekoni munakkaat ja kyllä silläkin mahansa täyteen sai.

Menneenä viikonloppuna söimme kesän ensimmäiset mansikat, jotka olin tilannut Rekoon. Viljelijä on Hämeenkyröstä ja mansikat olivat favorine-nimistä lajiketta, joka oli niiiiiiiin makeaa että 😋 Täytyy katsoa, mitä merkkiä Prismassa myytävät mansikat ovat, sillä kun niitä syö tuoreeltaan, niiden on oltava makeita.

Siltä varalta, etten satu kirjoittamaan ennen juhannusta, toivotan teille kaikille kaunista, lämmintä ja nautinnollista keskikesän juhlaa. Muutenkin tietenkin toivotan kaikille kaikkea hyvää. Voikaatten hyvin 😃