Menna, kiitos kysymästä. Ei tiedetä mistä bakteeri on lähtöisin? Epäily että olis hammasperäinen? Eikä sekään ole ihan varmaa?

Nyt mies ollut kotona ja saa antibiootin joka aamu suoneensa. Kotisairaalan hoitsu käy täällä joka aamu.
Huomenna pitäis olla se verisuonikuvaus. Aamulla menee sairaalaan.

Eilen alkoi taas kuumeilu. Tulehdusarvot oli jo 7, mutta nyt nousseet yli 30neen. Huoh!
En tiedä mitä tästä kaikesta seuraa??

Mun voimavarat alkaa oleen lopussa. En voi tehdä mitään asian eteen. Kotisairaala hoitaa. Soittelee etälääkärin kanssa. 
Ainoastaan ruokaa yritän tehdä niin, että saa tarpeeksi syödäkseen. Ruokahalu on palannut, mutta paino hippasen laskenut.

Nyt pitää mennä, mutta palailen….

Kesäheinä, ilahduin kun ilmestyit taas tänne foorumille. Tällä kertaa asiasi oli huolestuttava, mutta toivottavasti miehesi on toipunut hyvin leikkauksestaan ja avanne toimii hyvin. Tsemppiä teille! 💕

Likka 47, kiva kuulla myös sinusta!

IL, vaikuttaa siltä, että Justus tuntuu toipuvan hyvin suuresta leikkauksestaan. Väsymys tietysti säilyy pitkään. Jonkinlainen syntymäpäivätapaaminenkin lähiomaisille pystyttiin järjestämään 🌹. Myöhemmin ehtii sitten juhlia paremmin!

Lääkitys aiheuttaa usein sekavuutta ja outoja näkyjä. Tiedän sen hyvin nyt, kun kälyltä on leikattu rintasyöpä pari viikkoa sitten. Epäonnekseen hän sairastui leikkauksen jälkeen heti koronaan, mutta toipui siitä. Myös hän puhuu välillä outoja puhelimessa tai lähettää sairaalasta omituisia viestejä. Enimmäkseen hän kuitenkin nukkuu, vaikkei sitä normaalioloissa tee. Lääkitys ja dementia! Etäpesäkkeitä on myös löytynyt, vaikka käly väittää, ettei häntä ole leikattu eikä mitään syöpää ole. Sisua ja kiukkuakin löytyy yhä. Mies matkustaa sinne tämän viikon lopulla. Oikeita henkilöitä on ollut vaikea saada kiinni puhelimitse, joten emme oikein tiedä, mikä on potilaan tilanne. Päätös jatkohoidosta tehdään näinä päivinä. Jostakin kumman syystä minusta tuntuu, ettei mies halua tosissaan oikein tietääkään. Yleensä aktiivisena ihmisenä hän on nyt ollut asiassa melko passiivinen, vaikka on lähiomainen.

Karmale, toivottavasti miestäsi vaivaava bakteeri saadaan lannistettua ja hän pääsee leikkaukseen. Voin vain kuvitella, millaisessa paineessa joudut elämään. Jaksamista teille! 💓

Kivikasa ja Japena, miten ihanaa, että teillä on vielä pieniä lastenlapsia! Olen hulluna noihin vauvoihin ja taaperoihin! Omat lastenlapseni ovat jo teinejä, ja ihania sellaisia, vanhin jo abi. Mummaa taitavat tulevat kirjoitukset jännittää enemmän kuin poikaa, joka uskoo, että kyllä se lakki  sieltä tulee.

Miten Jumbojetin mies jakselee tällä hetkellä. Toivottavasti on hyvä vaihe meneillään!💓

Menna, vuoroin vieraissa. Te kävitte viime viikonloppuna Helsingissä teatterissa, meidän perheen naiset taas Tampereella katsomassa musikaalia Anastasia. Tykkäsimme kovasti. Minua hiukan häiritsi leskikeisarinnaa esittävän Sinikka Sokan sinänsä puhdas laulu, mutta ääni toi mieleen Agit propin. Ostin vielä Stockmannin Relove osastolta aivan uuden näköisen Arketin mekon kevään juhliin. En yleensä löydä mitään kirpputoreilta, mutta tämän bongasin heti, ja koko oli 40, vaikka en ole laihtunut. Ennen iltajunan lähtöä kävimme syömässä Sokos hotel Tornin grillissä herkulliset blinilautaset ja poikkesimme vielä yläkerroksen (25.) baariin viinilasillisille ja maisemia ihailemaan. Oli ihanaa vaihtelua viettää päivä jossain muualla, kuin olisi ulkomailla käynyt. Myös junamatka omassa seurassa 6 hengen erikoisosastossa oli ihan luksusta. Kerrankin saattoi seurustella ja pelata korttipeliä (itsetuntemuspeli) teinien kanssa niin etteivät paenneet puhelimilleen. 

Perjantaina mokasin pahasti ja harhauduin antamaan google salasanani epäilyttävään linkkiin. Huomasin erehdyksen heti, vaihdoin salasanan välittömästi ja suljin tietsikan. Poika kävi viikonloppuna tyhjäämässä koneemme ja asentamassa kaiken uudelleen uusilla salasanoilla. Onneksi on alan ammattilainen perheessä! Oli nolo olo koko viikonlopun. 🥺

Voikaa hyvin ja pitäkää huolta läheisistänne! Älkääkä liukastuko!🥰

Moi mimmit, nyt mäkin voin osallistua teatterikeskusteluun. Olin saanut ystävältäni 70-vuotislahjakortin mihin ikinä näytökseen, hän hankkisi liput, jotka ostettiin jo lokakuussa. Eilen sitten mentiin katsomaan Arena-teatteriin "Näytelmä joka menee pieleen". Tiinuliinu lähti Justuksen lipulla mukaan. Kappale oli hauska, paikoin jopa nauroin, joskin ehkä tämä mun alituinen väsymystila ei tykännyt liiasta melusta. Kiva oli myös olla "tyttöjen kesken", Tiinuliinu tarjosi meilla kuohuviinit ja macaronsit. 

Eilen olin pyytänyt Justuksen poikaa käymään visiitillä, kun en itse ehtinyt. Olin nimittäin microbladingissa. Suvi Tiilikainen (ent. missi) tussasi kulmiani kaksi tuntia ja olen tosi tyytyväinen tulokseen, jota vielä parannellaan kuukauden kuluttua. Tuli niin luonnollisen näköiset, etten usko monen edes huomaavan, varsinkin kun silmälasien pokat suurin piirtein peittävät koko kulmat. Mutta nyt on huolitellut eikä tarvitse ehostaa. Olen vuosien varrella nyppinyt niitä liikaa ja joissakin kohdin karvat eivät kasva enää ollenkaan.

Paljon asia turhuudesta, kun vakaviampiakin on ajatuksissa. Mutta minulle operointi teki hyvän mielen.

Justuksen kuntoutumisohjelma on nyt tehty. Toimii mielellään fyssarin kanssa, mutta ei viitsisi tehdä yksinään harjoituksia. En voi niistä koko ajan muistuttaa, ettei vaikuttaisi nalkutukselta. Eilen oli opetellut kävelyä puolapuilla. Iso riemu on myös katetrin poisto ja yksin selviäminen vessassa.

Veljeni, jolle uusittiin lonkkanivelet yhdellä kertaa vuosi sitten, lähtee perjantaina valloittamaan Kilimanjaroa. Kahdeksan päivän reissu. On kiipeillyt jo Mount Everestillä ja treenannut vaimonsa kanssa tämän talvea untuvatakeissa ja erikoishanskoissa nukkumista ulkona. Mä kyselemään, että miten te siellä syötte ja entä ne luonnolliset tarpeet? Kokki apulaisineen kulkee mukana ja menee edelle rakentamaan leirin ja valmistamaan ateriat. Ja yhden kantajan tehtävänä on raahata kemiallista vessaa. Kun vuori on valloitettu, lentävät Chey Chilleille sukeltelemaan. Kysyin, että ymmärrätkö sinä täyttäväsi ensi kuussa 61, mutta veli vaan naureskeli. Tämäntapainen lomailu ei kuulu edes mun sadannen lomaunelman joukkoon.

En edelleenkään osaa nukkua, herään aamuyöstä, vaikka otan nukahtamis- tai unilääkkeen. Veli sattui kysymään kertoiltuani Justuksen asioista, että mutta miten sinä itse jaksat. Ja minä onneton repesin itkemään. Ei ihan tyypillistä minulle, mutta johtuu varmaan tuosta jännityksestä ja hermoilusta.

Huomenet!
Piipahdus palstalle ennen kuin tartun työpöydälläni pyöriviin paperikasoihin.

Kiva kuulla Kesäheinästä, vaikka uutisesi eivät niin kivoja olleet. Miehen leikkaus on kuitenkin varmasti omiaan parantamaan elämänlaatua, kuten tuossa itsekin totesit. Ymmärrän myös hyvin, että omakotitalon jälkeen kerrostaloasuminen viehättää – tosin niitä lumitöitä ei tänä talvena ole tainnut missäänpäin Etelä-Suomea juuri olla.

Likka 47, tervetuloa taas foorumille ja kuuskymppisketjuun! Kuten ehkä havaitsit, niin täällä puhutaan kaikesta muusta paitsi ei laihduttamisesta.

Karmalelle ja Jumbojetille ja kaikille muillekin miestensä puolesta huolta kantaville toivottelen jaksamista. Ja tietysti myös kaikille teille, joilla on jokin oma vaiva tai muu kolotus.

Joo, tiistain teatteri-ilta oli tosiaan mukava – kiitokset vielä tässäkin IL:lle, joka kaiken sen nauramisen mahdollisti. Hyvä että sullakin oli edes hetkittäin hauskaa.

On nimittäin niin, että silloin kun elämässä on ikäviä asioita, tarvitaan vastapainoksi kosolti iloa. Ei ole suinkaan sattumaa, että suomalaisen elokuvan eskapistisimmat ja imelimmät filmit on tehty 1940-luvulla eli sota-aikana ja välittömästi sen jälkeen, jolloin koko kansalla oli vieraanaan vain puute ja kurjuus ja pelko. Tarkoitan siis sellaisia leffoja kuin Katariina ja Munkkiniemen kreivi, Runon kuningas ja muuttolintu, Kulkurin valssi, Kaivopuiston kaunis Regina ja mitä näitä nyt on. Ilontuojia ovat myös ne sairaalaklovnit, jotka ainakin joitakin vuosia sitten (en tiedä mikä on nykytilanne) kiertelivät lastenosastoilla pikkupotilaita naurattamassa.

Myös kaikki kauniit asiat, kuten vaikkapa omat somat kulmakarvat, mahtuvat tuohon iloisten asioiden kategoriaan.

Itseäni ilahduttaa tieto siitä, että kolmen viikon päästä ollaan Ukkokullan ja pikku Lyytin kanssa Costa del Solilla. Neljän viikon tarmokas patikointi saattaa jopa nostaa talven kuihduttamaa kuntoa, vaikka päivittäin on lenkkeiltävä myös kotioloissa, koska koira. Koira on kasvanut ja ehkä jopa hivenen viisastunut, koska esimerkiksi kylpyhuoneen lattiakaivo ei ole enää epäilyttävä esine kuten viime syksynä, jolloin Lyyti tuli talouteemme. Alle metrin mittaiset lapset on kuitenkin aina tavattaessa haukuttava. Snautseri ei myöskään ymmärrä emännän tapaa tarttua neulepuikkoihin aina tv-uutisten ja A-studion aikaan, vaan rysähtää syliin ja haluaa rapsutuksia.

Hyvää helmikuuta! Hyvää vointia ja jaksamista kaikille!

Eilen pidin huolta itsestäni. Käytin yhden synttärilahjakorttini ja vietin neljä tuntia kauneushoitolassa. Hoidettiin jalat, niitä kuorittiin ja hierottiin ja tuloksena kauniit, lakatut varpaat ja silkinpehmeät kantapäät. Sitten kasvot, joita kuorittiin, annettiin happohoitoa ja kirkastettiin. Sen jälkeen teetauko ja lämmitettävälle hoitotasolle peitteiden alle puolentoista tunnin hierontaan. Voi kun olisi saanut jäädä siihen nukkumaan! Lahjakortista jäi vielä yhden hoidon verran käytettäväksi myöhemmin.

Tiinuliinu ja Ukkokultansa kävivät tervehtimässä Justusta, joka oli valmistautunut pyytämällä päästä suihkuun ja pukeutumalla puhtaaseen sairaalapukuun. Oli rullaillut aulassa odottamassa ja oli kovin iloinen saatuaan juttuseuraa.

Taivaalta putoilee räntää isoina rämmäleinä. Kohta kauppaan ostamaan ahvenanmaalaisia omenoita Justukselle ja sitten sairaalaan.

Heippa, meillä kaikki hyvin. Mies pääsi kotiin tiistaina, kaikki on mennyt kotona hyvin. Hän pistää itse napapiikin, niitä pitää pistää vielä puolitoista viikkoa. Avannepussit hän on myös opetellut alusta asti itse vaihtamaan. Vaihdetaan joka kolmas päivä. Leikkaushaava tietysti vielä tuntuu, tikit poistetaan ensi tiistaina. Muuten hän on tosi tyytyväinen, kun kipuja ei ole, ehti kärsiä niistä reilut kaksi vuotta. Nyt hän myös nukkuu yöllä useamman tunnin yhtä soittoon. Tosin vanhasta tottumuksesta herää vielä muutaman kerran yössä. On kuitenkin niin hyvässä kunnossa, että jaksoi torstaina lähteä katsomaan vanhimman lapsenlapsemme penkkariajelua, vaikka joutui istumaan autossa puolitoista tuntia suuntaansa.

Eilen illalla olin Krapihovissa Tuusulassa nauttimassa Viinitekijän illallisesta. Tosi hyvää ruokaa ja viinejä. Viinit olivat suomalaiselta viinitilalta, Chateau Puybarben valikoimista. Omistajapariskunnasta mies oli kertomassa viineistä ja niiden valmistamisesta, köynnösten kasvatuksesta ym. ja kuinka heistä tuli viinitilan omistajia. Tietoa tuli aivan valtavasti, kun vaan kaiken muistaisi.

Olen ennenkin kertonut, että miniällä on ihan valtavan mukava suku. Eilenkin paikalla oli viisi sukulaista ja kolmella puoliso mukana. Miniän sisko pyysi minut mukaan ja kun hän esitteli meitä kolleegalleen, minun kohdalla hän sanoi ” tässä on minun vara-anoppi”.  Miniän molemmat siskot käyttävät minusta tuota ilmaisua, kun esittelevät minua. Oikeat anopit ovat molemmilta kuolleet. Maailma on niin pieni, että tunsin toisen anopin jo ennen kuin tuli anopiksi.

IL tiedän tuon tunteen, kun joku kysyy ”miten sinä jaksat?” Kun minulle esitettiin tuo kysymys ensimmäisen kerran, minäkin puhkesin itkuun. Usein vaan kysytään ”miten miehesi voi?” 

Mukavaa ja toivottavasti aurinkoista viikonloppua kaikille sekä tietysti voimia.

Huomenet!
Ihana kuulla että Kesäheinän perheessä kaikki hyvin ja IL:n Justus tuntuu toipuvan hyvää vauhtia. Ainakin oli torstaina tosi pirteä.
 
Kun tässä palstalla on viime viikkoina jaettu huolia ja murheita niin sallinette, että jaan kanssanne pienen ilonhetken? Tai no oikeastaan se on sen kokoinen että voittaa kyllä Vuoden Parhaan Perjantain tittelin ihan ylivoimaisesti.

Olin nimittäin eilen illalla tyttärenpoikani kutsumana katsomassa hänen lukionsa Wanhojen Tansseja. FB-kaverit ovat jo nuo kaikki ihanuudet kuvina nähneetkin, mutta mamin sydän on edelleen onnea pullollaan. Koska tila oli rajallinen, meitä sankarin läheisiä oli paikalla vain neljä: tytär, vävy, isosisko eli teekkarineito ja mä. Ukkokultani katseli tilaisuutta striimattuna, samoin toiset isovanhemmat jotka asuvatkin Pohjanmaalla; sieltä ei kovin usein Isolle Kirkolle lähdetä.

Tanssijoita oli toistasataa, koska lukio on suurehko. Näyttää siltä, että tyttö/poika tasapaino oli saavutettu, koska parit olivat ns. perinteisiä. Vain pari tyttöparia – teekkarineitosen karkeloissa kolme vuotta sitten heitä oli paljon enemmän, koska Norssin ovien avauduttua naisille miesopiskelijat näyttävät jääneen rappusille eli siellä on kyllä tyttöenemmistö.

Puvut olivat tyylikkäitä: pojilla tietenkin frakit ja valkoiset hansikkaat, tytöillä pitkiä iltapukuja kaikissa sateenkaaren väreissä. Naruolkaimia, paljaita selkiä, hulmuavia helmoja. Illan juontaja loisti kirkkaanvihreässä paljettimekossa ja jokainen pari esiteltiin erikseen kun he saapuivat saliin lambeth walkin tahdissa.

Tansseja oli harjoiteltu huolellisesti pitkin lukuvuotta ja hyvin sujuivatkin perinteiset valssi, tango, poloneesi ja pas d’espagne (ilmeisesti viimeksi mainittu on tunnettu sata vuotta sitten myös savolaisissa nuorisoseurapiireissä koska muistan mummoni puhuneen patespaanista jota kylän nuorilla oli tapana tanssia). Lisäksi nuoret esittivät kansantansseja eri maista ja katsojille opetettiin cicapo, jota halukkaat saivat kokeilla ihan itse. Mä istuin kyllä tiiviisti paikallani koska tungos oli mitä melkoisin.
 
Väliajalla yleisö sai lasillisen kuohujuomaa (= Pommacia koska jokseenkin kaikki olivat autolla) ja pieni vapaaehtoinen pääsymaksu meni johonkin hyvään tarkoitukseen (oletan että ensi vuoden abiristeilyyn). Ilta päättyi ihanaan keinuvaan wienervalssiin, jonka jälkeen nuoret tai siis nää Granin Wanhat esittivät oman koreografian jonka musiikki oli yhdistelmä räppiä ja Abbaa. Taisi olla lähempänä tanssijoiden sydäntä kuin nuo muut tanssinumerot.

Sitten tytöt pakattiin limusiineihin ja pojat ahtautuivat tilatakseihin määränpäänään perinteinen Katajanokan Kasino ja useamman pk-seudun lukion yhteinen jatkopaikka Wanha Ylioppilastalo. Luulen että siellä on mennyt aamuun asti kuten tuossa iässä tietysti pitää silloin tällöin mennäkin.

Tyttärenpojan kanssa ehdittiin tanssien jälkeen vain hätäisesti halata, joten en ole päässyt haastattelemaan sankaria tanssitunnelmistaan, mutta ensi viikolla aion ottaa asioista täyden selon kun torstaina tapaan hänet ruokapatojen ja tuoreiden sämpylöiden ääressä. Tästä jatketaan kohti ensi vuotta ja penkinpainajaisia!

PS. Niin juu, tää on siis se sama tyyppi jota ihan hiljattain kävin hakemassa päiväkodista kun vanhemmilla oli pitkää työpäivää tai muuta menoa. Mihin nää vuodet vilahtavat
PS 2. Ilmeisesti jatkopaikkakin oli mainio, koska kuulin sankarin kotiutuneen aamuviideltä. Puoli neljältä iltapäivällä hän söi aamupalaa. Minkähänlainen aikataulu hänellä mahtaa olla penkinpainajaisten jälkeen?

Tiinuliinu, voi miten mä odotan, jos ensi vuonna saisin olla liikuttumassa Heviteinin tansseja. Justuksen vanhin lapsenlapsi tanssi myös tänä vuonna ja voi miten hän oli komea frakissaan, daami kaunis kuin kevään ensi kukka. Epäilimme, että nuorilla on jotain muutakin sutinaa kuin tanssiminen, mutta varmistusta asiaan ei ole saatu.

Justuksen olossa on hieman takapakkia. Vasen käsivarsi heikkenee päivä päivältä ja alkuviikosta hänet viedään Siltasairaalaan röntgeniin. Käsi on todennäköisesti vahingoittunut kaatumisessa, mutta sen kivut ovat jääneen lonkan kipujen varjoon. Ja sitten mies makasi monta päivää vahvasti lääkittynä. Kun lääkitystä on vähennetty, käsivarren kivut tulivat esiin. Hän ei jaksa nostaa kättään edes pöydän korkeudelle auttamatta oikealla. Ja hän on vasenkätinen. Kävelyharjoittelua ei voi tehdä nojapuilla, koska käsi ei toimi eikä leikatulle jalalle voi varata. Olen kovin huolissani.

Zappa luulee todennäköisesti olevansa ihminen ja käyttäytyy kuten muutkin perheenjäsenet. Eilen kun perhe söi aamiaista ja mutustivat jälkiruoaksi omenoita, joita Zappa rakastaa yli kaiken, se kaikin tavoin teki tiettäväksi, että hänen omenansa meinaa unohtua. Se olisi saanut sen sitten, kun ihmiset nousisivat pöydästä. Mutta pentupa hyppäsi tuolille istumaan ja asetti toisen etutassunsa nätisti pöydälle odottamaan omenaa.

Huomenna pääsen rapsuttelemaan karvakuonoa, kun menen läppäri kainalossa saamaan tukiopetusta. Sain nimittäin eilen monen pyytämisen jälkeen lääkäriltä todistuksen, joka pitää liittää lentolippuihin, jotta saamme Espanjan lennoista kaikki rahat pois. Mutta minun pääni toimii nykyään vajaateholla, enkä näköjään osaa tehdä juttua, jollaisia olen hoitanut monet kerrat.

Nyt lähden etsimään Justukselle leveälahkeisia kotihousuja ja sieltä sairaalaan.
Hyvää viikonloppua.

IL, miten kurjaa, että elämä niin nopeasti kääntää suuntaa. Toivottavasti justuksen käsikin saadaan pian kuntoon ja toipuminen/kuntoutus pääsee hyvään vauhtiin.
Kaikkea hyvää sulle ja jaksamista❤️

Poika vie isännän tiistaina sairaalaan ja keskiviikkona sitten operoidaan. Tosi kiva kun poika eilen iltasella soitteli ja kertoi että lähtee mukaan.
Mun selkä ei kestä mennä, vaikka haluaisinkin.
Voipi olla aika pitkää kotona miettiä asioita ja jännittää se leikkauskin!
Yleiskuntohan hällä laskenut tuon bakteerin ja lääkityksen myötä.
Mutta, pitää vaan uskoa ja toivoa, että kaikki menee hyvin. 

Kotisairaanhoitaja tulee vielä tänään ja huomenna, kun antibiootti menee leikkaukseen saakka.

Taidan nousta pukemaan vaatteet ennenkuin kukaan astuu ovesta sisään.

Voikaahan hyvin❤️

Heippa ja kiitoksia lukuisista kirjoituksistanne. Olisi niin paljon kommentoitavaa, että jätän tällä kertaa vähemmälle. Muutama kuitenkin:

 IL ,   onpa ikävää, että Justuksen kädessä tuollainen vaiva. Toivottavasti selviää pian, mistä on kyse, että olisi oikeat keinot sen paranemiseen.

Karmale , voimia teille sinne. Toivottavasti miehesi leikkaus sujuu hyvin. Varmasti on kovasti jännitettävää. 

Voimia myös kaikille muille omien sairauksien sekä miestenne sairauksien mukana eläville. Koville joskus ottaa, pakko myöntää. 

Ihania kevennyksiä täällä nuo lastenlapsista kerrotut tapahtumat - olkoon sitten ihan pikkuisia tai vanhojen tanssi-ikäisiä. Zappasta on niin hauskoja juttuja, että välillä nauran ääneen. 

Meillä ei täällä mitään erityistä. Hotellihuoneita Roomasta en ole vielä varannut, kun yritin etsiä perhehuonetta, jossa olisi isälleni erillinen makuuhuone ja meille omamme. Kaipa sitä vielä ehtii... Toisaalta vähän huolettaa oman kuntoni suhteen, että miten pystyn matkustamaan. Kun hamstringvaiva alkoi ensin helpottua ja sitten se hauislihaksen jänteen poikkimenon pahin vaihe, niin olin hetken hyvin toiveikas. Jossain vaiheessa tammikuuta alkoi kuitenkin oikea lonkka (hyvin laajalla alueella) vaivata tosi pahasti. Jotenkin epäilen, että johtuisi ehkä selästä, kun yhdessä vaiheessa "ahnehdin", niin että aloin kokeilla pitkästä aikaa kävelyä sauvojen kanssa, että käsistä ei katoaisi voima kokonaan. Se sauvojen kanssa kävely tuotti mun surkeakuntoiseen selkään ehkä liikaa kiertoa ja nyt kipu sitten on selässä, lonkassa, nivusissa ja alavatsankin puolella.

Tätä "hauslihasvammakättä" ei saisi rasittaa esim kuminauhajumpalla. Voi ortopedin mukaan vaan mennä pahemmaksi. Lisäksi oikea polveni, jossa on ollut kyllä nivelrikkoa jo monta vuotta useiden tapaturmien ja leikkausten seurauksena, on alkanut vaivata kovasti. Pitäisi aina muistaa laittaa polvituki, kun lähtee postilaatikkolenkille. Sen pidempiä lenkkejä en nyt ole pystynyt tekemäänkään ja välillä olen koittanut joko sään/liukkauden tai kovan kivun vuoksi pitää taukoa kävelyssä. Eipä tunnu oikeen mikään auttavan. Vahvoja lääkkeitä minulla on hyvin varastossa täällä, mutta eivät nekään vie kipua pois. Tuntuu vähän tyhmältä edes kirjoittaa noista kivuista, kun tuntuvat niin mitättömiltä monien teidän juttujen rinnalla. Toisaalta, kun vähän mieleen on herännyt pelko, että miten pystyn matkustamaan tyttären häihin, niin ei ihan vähäpätöisiä kipuja ole. 

Yritän tässä vielä jotain kotikonsteja, mutta jos ei ala helpottaa, niin pakkohan se on lääkärin puoleen kääntyä.

Eilen täällä oli upea ilma. Perjantain tooosi kovan myräkän ja vaakasuoraan tulleen lumisateen jälkeen vain heikohkoa tuulta ja paljon aurinkoa. Teimme tulet rantanuotiolle ja paistoimme tämän vuoden ensimmäiset nuotiomakkarat. Nyt on pakkasta vielä sen verran, että ainakin toistaiseksi pysyttelen sisätiloissa.

Voimia ja iloa päiviinne. 🥰