TULIS, aamuyöllä ambulanssilla sairaalaan ja sitä rataa .... kyllä säikäytti mutta nyt kaikki hyvin.

Huomenta.
Kirjoitin pitkän jutun puhelimella mutta se lujahti bittiavaruuteen.

Ehkä jossain vaiheessa yritän uudelleen.

Joten hyvät huomenet vaan kaikille 🌺

Maugham, olitte varmaan kaupungissa, onneksi.

Maugham, heti ensimmäiseksi minäkin ajattelin, että onneksi olitte kaupungissa ettekä saaressa? Vai oliko niin? 

Karmalelle ja Maughamille halaukset täältä. Me elimme vuosi sitten samoissa tunnelmissa täällä. Oli kyllä pelottavaa aikaa. 

Lauantaita!

Nukuin viitisen tuntia kahdessa erässä. Välillä valvoin n. kolme tuntia. Mittari näyttää nollaa, tuulee ja taivas on umpipilvessä.

MAUGHAM, varmasti säikäytti. Onneksi homma hoitui nopeasti.❤️

Eilen jäi saunominen väliin, kun Antti muisti, että saunasta on puut vähissä ja olisi pitänyt niitä käydä puolipimeässä pihan perältä hakemassa. Ehdotin, että jätetään tälle päivälle saunominen. Eli tänään sitten saunotaan.

Lounaaksi kaivellaan broilerinmurekepihvien kaveriksi pakkasesta käteen ensimmäisenä sattuva pakastevihannespussi. Illakis laitetaan uuniin lohikiusaus. 

Eipä tässä sitten muuta. Katsotaan, mitä tämä päivä tuo tullessaan!

Hyvää päivää teille jokaiselle!😊

MELLUH, kiinnostaisi tietää, mikä on se raja, jolloin voi sanoa, ettei ole isä? 
Minulla on käsitys, että useilla suomalaisilla menee todennäköisyys  isyystesteissä usein yli 90% jokatapauksessa, vaikkei olisikaan isä.
Siihen perustuu olikohan se kudosten ja elinsiirtojen mahdollisuuskin. 

Minkälaiseen varmuuteen isyystesteillä päästään?
Tuli mieleen kun joskus aikaa sitten luin tuosta todennäköisyydestä. 
Olikohan lukemani oikeaa tietoa, asiaan liittyen. En silloin sen kummemmin asiaan perehtynyt.

Merelle, kuulostaa ihanalta kolmivuotiaiden koripallo. Korit ei taida olla kovin korkealla. Keskimmäinen lapsenlapsi oli aluksi liikuntapainotteisessa päiväkodissa, siellä oli mm. painia ! + kaikenlaisia temppuratoja jo yksivuotiaana. 
Jostain luin, että koululaisten uimataito on romahtanut korona-aikaan. Mielestäni täällä kyllä eskarin ja koululaisten uimakoulut pyörivät silloinkin.

Iltapäivää räntäsateesta-

Vaaka oli aamulla armoton. Kuntoutusviikolla + 1 kg! Toki sen tunsin vaatteissakin.

Aamulla sitten pohdiskelin temppuja, joilla kesäkuun jaksoon asetetut tavoitteet olisi mahdollista tavoittaa.

Ihan yleisellä tasolla aktiivisuutta ja liikettä pitää saada lisää. Jos käyt tunnin treenejä 3-5 krt viikolla, niin se on hyvä, mutta reissu ottaa vain pitkästä päivästä reippaan tunnin,

Tavoitteita on
- jalkojen lihasten voimistaminen polven takia. Polveen on kehittynyt asentovirhe
- niskan alueen lihasten vahvistaminen
- viskeraalirasvan vähentäminen   ja
- painon tiputtaminen n 4 kg, huomio liikunta ja ravinto

Mietiskelin, että kuntosali ja ryhmikset ei yksin ratkaise asioita. Siispä alustava suunnitelma seuraava:

Kotona:

- niskan ja jalan lihasliikkeet;   aamulla vuoteella (pitää tapahtua helposti ilman erityistoimia, autopilotilla),   fyssarin ohjeet
- kylkien ja selän venytykset vuoteella. Liikkeelle-ohje. Aikaa näihin yht. 10 - 15 min.
- spinning polkeminen joka päivä 5 min tai enemmän
- polven takia reisilihasten vahvistaminen: kotona kiitän jokaisesta ateriasta 5 kyykyllä (ihan omaa humööriäni)


Ulkona:

- viskeraalirasvan vähentäminen: joka päivä (sauva)kävely  30 min,  (asiointikävelyt lasketaan)
  ( tai esim reipas tanssi kotona  30 min)

Salilla:

Normaalin ala- ja ylävartalotreenin lisäksi syväkyykkyjä 3 x 5 kyykkyä puolapuiden tai TRX-hihnojen avulla.

Varsinaiset treenit Elixialla:
- kuntosali tai voimaryhmis 2 x vko
- vauhtiryhmis 1 x vko
- kehonhuoltoryhmis 1 x vko

Onhan siinä tavoitteita ja tekemistäkin.  Mielessä siintää Rhodoksen reissu ja kesäksi kevyempi olo. Lisäksi olen päättänyt, että kesäkuun kuntoutuksen jälkeen poistan kaapeistani kaikki sellaiset vaatteet, jotka eivät mahdu päälle tai eivät kauniisti istu päällä. Niin että tämä mummo repii sitten tästä💪😳

Malli vapaasti kopioitavissa😄

Kaalipata muhii levyllä. Mukavaa lauantai-iltaa.

Merelle. Maisa on tyttö-niminen hiiri joka tekee kaikkea reipasta kuten telttailee. Kunnaksen Koiramäessä on Elsa. Ja 1990-luvun kestosuosikki Maikki Harjanteen Aino on myös hyvin samaistuttava. 

 Ida Salmisen ja Riikka Salmisen Tarinoita suomalaisista tytöistä, jotka muuttivat maailmaa on vähän isommille, samoin Anttonen-Karppinen Sankaritarinoita tytöille .

Ikäryhmissä noiden väliin menee Heinähattu ja Vilttitossu. Suosittelen. Reippaitsa sankareita joista sivumennen käy ilmi että ovat tyttöjä.

Kaikki nämä tarvitaan lapsen rokottamiseksi disneyprinsessoita vastaan ... vaikka viime vuosikymmenten satuprinsessat niin kuin Frozenin Elsa ja Anna ovat toimeliaampia kuin meidän sukupolven tyttökirjat. Voi jösses, Pikku naisia kirjan opetus on kai, että jos on ahkera ja lahjakas (niin kuin Jo) niin voi päästä naimisiin vaikka ei olisi yhtä sievä kuin Beth ?

(Feministinen lastenkirja-analyysi on heikkouteni. Annikka, Niiskuneiti, Wendy.)

Lis. Ääneenluettavina omia suosikkejani ovat kyllä Kirsi Kunnas, muumeista "kuinkas sitten kävikään" ja Fedja-setä, kissa ja koira. Kätevästi osaan jokaisesta riittävän pitkiä osia ulkoa.

Löysin Syöpäjärjestöjen vihkosesta lauseen:
"Pelkääminen on hukkaan heitettyä aikaa."

Merrellen lainaukseen laitan lusikkani.


Osittain olen samaa mieltä tässä minäkin. Alituisena seuralaisena pelko on huono kumppani.
Hyvänä "isäntänä voi toimia".

Kun tuntee pelkoa, usein pohtii asiaa syvemmin. Miettii asiaa puolin ja toisin. Miettii etukäteen mitä se pelätty asia tuo tullessaan ja ottaa selvää asioista. Voi löytää asiaan ratkaisun, jota ei muuten olisi tullut ilman pelkoa löytäneeksi. Silloinhan pelkääminen ei ole hukkaan heitettyä aikaa.

Olisi vain hypännyt päätä pahkaa tilanteeseen, josta voisi olla kauaskantoiset seuraukset.
Pelko voisi harkinnan veli🙂, iso-tai pikkuveli, sitä en osaa sanoa.

Joskus siihen pelkoon jumittuu ja se ei ole hyvä asia. Joutuu umpikujaan, eikä löydä ulospääsyä.
Ajatukset kiertää kehää ja uhkakuva voi nousta suuremmaksi kuin se onkaan.

Mikä silloin avuksi, onkin vaikea ja yksilöllinen kysymys. 
Itse joskus mietin että mitä jos...mikä  on pahinta, mitä voisi tapahtua. 

Itsellä ehkä on tietojen hakeminen asioista se yleisin selviytymiskeino. Töihin tarttuminen, mietin miten joku toinen on hankalasta elämäntilanteesta selvinnyt. 
Ystäville saatan puhua mutta aika usein vasta sitten kun tilanne on jo ohi ja olen siitä jotenkuten selvinnyt.

Kiinnostaisi tietää, millaisia SELVIYTYMISKEINOJA muilla on pelon kohdatessa. 
Pelkoa ei tarvitse eritellä.