Jasmiena Lisään sut lukulistalle, ku käyn Bloggerissa!

Pieni karhu Saaks udella millasta prosenttia heitti? Kerron sit kyl omanikin Mun kehonkoostumusvaaka heittää n. 600 g alempaa painoa, kun tuo vanha tavallinen vaaka. Mut oon nyt merkkaillut painot vaan sen uudemman mukaan. Eipä niissä nyt juuri niin paljoa eroa ole. Ja se vanha heittää muutenkin välillä vaan kunnon Erroria. Heh.

Paino oli tänään 73,9 kg. Eli enää 400 g kirittävää joulukuun alimpaan. Ihme kyllä, koska eilen meni kunnon suolaista nuudelia ja kiusmakkaran palanen vielä illasta. Lihaskuntona meni tänään lumityöt ja puiden haku. Huh. Kyllä tuntuu.

Jasmiena, mäki lisäilen blogis seurattavien joukkoon!

Mulla alko aamu ikävästi päänsäryllä ja muutenkin voimattomalla ololla. Sängystä nouseminen tuotti tuskaa, mutta onneks toi on hellittänyt päivän mittaan ja nyt on taas ihan normiolo

Tein taas jumppaa Youtube-videon tahtiin ja aina vähän hengästyttävämpää aerobista tehdessä tuntuu siltä et kuolema on edessä mut yllättäen siitä selvii aina Ja jumpan jälkeen on aina astetta voitokkaampi ja parempi fiilis ittestä!

Tollanen kehonkoostumusvaaka vois olla mielenkiintonen vaikka ei se varmaan täysin luotettava ookkaan. En vaan vielä tässä vaiheessa uskaltais kattoa niitä lukemia

NeitiJ Tsemppiä uusien haasteiden etsiskelyyn!

Miä oon tänään ollu tosi tyytyväinen itseeni. Tänään oli uimahallipäivä ja minuu laiskotti kamalasti ennen sinne lähtöä. Ihana avomies oli laittanut auton miua varten lämmitykseen ni olihan se sit mentävä Ja nyt oon kyl tyytyväinen et sain lähdettyä vaikka laiskotti

Syömisten suhteen on vielä opettelua. Oon koettanu vähentää pastan ja riisin määrää mutta aina se tuppaa hupsahtamaan saman kokoiseksi annokseksi kuin ennen :/ No, ainakin oon syönyt aiempaa enemmän salaattia joten jotain hyvääkin on tapahtunut. Ja napostelunhimoon otan semmosen keskikokoisen kourallisen pähkinöitä joten sekin on ihan positiivista etten mätä noita pipareita tuolta kaapista (Kahvin kanssa tosin 1-3 kun ennen söin lähemmäs 10 kahvin kanssa.)

NeitiJ ja mimanen, jes, kiva kuulla!

Sarcina, mun oli myös pakko käydä vaa'alla tänään, vaikka edellinen punnitus oli viimeksi tiistaina. Alaspäin se lukema oli tullut, hih. Toki voi olla ihan normivaihtelua, mutta toivon hartaasti, että ensi viikolla nähdään vähintäänkin samat numerot näytössä.

Ja kirjamato90, komppaan Sarcinaa! Ostin pari kuukautta sitten keittiövaa'an (jonka sain muuten edullisesti Lidlistä), ja en voisi olla tyytyväisempi päätökseeni. Pelkäsin aikaisemmin, että musta tulisi ihan kauhean neuroottinen nillittäjä, joka tuijottaisi vain grammamääriä, mutta ei siinä niin käynyt. Sen sijaan olen oppinut hahmottamaan juurikin niitä annoskokoja. Suosittelen lämpimästi.

Täällä valmistaudutaan taas valvomaan kolme yötä. Olen nyt ollut vapailla ja yrittänyt nukkua mahdollisimman pitkään, mutta juuri tänä aamuna kun jätin herätyskellon tarkoituksella pois, niin heräsinkin aikasemmin kuin muina päivinä. Just joo. Mulla valmistuu tuolla parahin aikaa riisipuuro liedellä - mun ykköskaveri yövuoroissa! Eilen ostin mukaan vaihteluksi myös ison pullon frooshin mangoappelsiinismoothieta (on muuten kallista, hyi, mutta yövuoron tähden!) kun yleensä mulla on jotain viiliä tms. mukana. Varmaan alkuiltaan tulee tehtyä myös sämpylä. Pyrin nykyään syömään sen 2-3 kertaa yössä, kun se vuoro kuitenkin kestää 11 tuntia ja nälkä yllättää helposti.

Minä oon taas ihan eri mieltä tuosta vaa´an tarpeellisuudesta. Oma käsi riittää ihan hyvin mittariksi. Joka aterialla kun syö vähintään oman käden verran rehuja, niin niitä tulee jo riittävästi. Sit oman kämmenen (siis ilman sormia) kokoinen annos lihaa/kanaa/kalaa ja 1-2 rkl hyviä rasvoja tai esim. avokadoa tai pähkinöitä pienen kourallisen verran. Hiilareissakin oma koura on ihan hyvä mittari, yksi sellainen keittämätöntä pastaa/riisiä/hiutaleita tms. Tuolleen kun syö, niin ei voi mennä metsään.

Itse tienaan hiilarit liikunalla eli syön hiilaripitoisen aterian aina treenin jälkeen, muilla aterioilla lisukkeena pyrin käyttämään kasviksia. Toki poikkeuspäiviäkin on, mutta pääsääntöisesti pyrin tuohon. Sillon kun minun lautaselta löytyy vaikkapa pastaa, ei siltä sit löydy taas rasvaa, koska rasva ei tee hyvää palautumiselle..

Minun käden kokoinen annos kasviksia painaa muuten n. 120g, kämmenen kokoinen pihvi painaa n. 100g ja kourallinen pähkinöitä painaa n. 20 g. Veikkaan, että aika monella naisella määrät on suurin piirtein samat..

perjantaina, 15. tammikuuta 2016 klo 13:27 _KisKis_ kirjoitti::
Minä oon taas ihan eri mieltä tuosta vaa´an tarpeellisuudesta. Oma käsi riittää ihan hyvin mittariksi. Joka aterialla kun syö vähintään oman käden verran rehuja, niin niitä tulee jo riittävästi. Sit oman kämmenen (siis ilman sormia) kokoinen annos lihaa/kanaa/kalaa ja 1-2 rkl hyviä rasvoja tai esim. avokadoa tai pähkinöitä pienen kourallisen verran. Hiilareissakin oma koura on ihan hyvä mittari, yksi sellainen keittämätöntä pastaa/riisiä/hiutaleita tms. Tuolleen kun syö, niin ei voi mennä metsään.

Toisilla tämä varmasti toimiikin, ja hyvä niin - mutta itse en ole vielä siinä vaiheessa, että voisin luottaa pelkästään omaan arviointikykyyni. Olen aina ollut sitä mieltä, että maalaisjärjellä pärjää pitkälle eikä painonhallinta vaadi tarkkoja mittareita tai kaloreiden laskemista. Mutta kun mietin esimerkiksi itseäni, niin olen ollut pikkulapsesta asti todella ylipainoinen - ja se taas kielii siitä, että jokin on mennyt metsään jo aikoja sitten. Kun yritin laihduttaa pelkästään arvioimalla, ei paino laskenut piiruakaan. Keittiövaa'an käyttäminen sopii mun mielestä käytettäväksi myös silloin, kun syödään paljon esim. laatikoita tai keittoja (me syödään aika vähän ruokia, joissa aterian komponentit on selkeästi eroteltuna, esim. yksi osa kypsennettyä lihaa/kanaa/kalaa, toinen osa kasviksia jne.).

Toisille ruokien punnitseminen ei sovi ja siitä tulee pakkomielteistä, toiset eivät tarvitse sitä lainkaan, mutta itse käytän sitä nimenomaan hyvänä työkaluna siihen, että opettelen syömään ja hahmottamaan ateriakokoja. Se ei siis missään määrin ole mielestäni välttämättömyys, vaan oivallinen apukeino.

Mä käytin keittiövaakaa jonkin aikaa niin et silmä oppi hahmottamaan, minkä verran eri määrät mitäkin painaa. Ei siitä varmaan vahinkoakaan ole, ja ilman vaakaa ei pääse perille noista _KisKis_in mainitsemista omista mitoista, jotka on kyl hyvä työkalu.

... mun kädet on muuten naiseks aika isot, minkä seurauksena mun pähkinäkourallinen on aika säännönmukaisesti 30g

NeitiJ, alemmalla aktiivisuustasolla vaaka antoi rasvaprosentiks 28,1 ja keskiverrolla 25,7. Lihasprosentti oli muistaakseni 35,6% (normaalin haarukka 34-39% ).

Kyllä mekin syödään paljon laatikkoruokia, mutta ei minun niitäkään tarvii punnita. Kyllähän minä itse tiedän, mitä minä olen sinne tunkenut ja kuinka ison osan minä siitä laatikosta otan. Esim. makaronilaatikosta otan n. 1/4 laatikkoa, joka tarkoittaa 100 g jauhelihaa ja maksimissaan 100g makaronia jne. Yleensä en laita koko pussia makaronia siihen laatikkoon, joten sitä ei kyllä ihan 100 g tule. Siihen kaveriksi sitten kasviksia vähintään sen 120 g, yleensä paljon enemmän, mutta ei niitä rehuja tarttee laskee ollenkaan.

Eikä se ole minun mielestäni mitään arvioimista vaan ruokien mittaamista omaa kättä apuna käyttäen.

muoks.

Eikä minun mielestä kenenkään tarvii oikeesti tietää montako grammaa se oma kasviskourallinen painaa tai painaako se kämmenen kokoinen pihvi 100 vai 120g. Jos vaan söis jokaisen aterian noiden mittojen mukaan, niin ei voi yksinkertaisesti mennä kovin paljoa metsään.

Minä käytin joskus aikanaan vaakaa kun kaloreita laskin. Koska en tosiaankaan osaa arvioida. Ja kun missään (ainakaan niistä missä laskin) ei annettu sellaista mittavaihtoehtoa kuin kämmen Eli siis minulle oli tosiaan tarpeellinen se vaaka. Koska jos tarkkaan laskee ja haluua jonkun vajeen oikeasti pysyvän, niin aika paljon siinä tulee heittoa jos pikkuisenkin alakanttiin merkitsee.
Minulle oli apua kun aina ylipainoinen olen ollut. En osannut arvioida annoskokoa oikein, koska siitä oli aina ollut vääristynyt kuva.

Mutta itse en nyt merkkaa tai laske. Joten arviointiin käy hyvin tuo oma kämmen mittana
Mittailu käy toisille, toisille ei. Itse olen siihen liian laiska Ihan riittävä kaaos ehtii tulla kun yritän saada oman ja lapsen ruuan yhtäaikaa pöytään

Tekee mieli kuntoilla. Siis kuulitteko? Tekee mieli
Jospa tänään aloittaisin siis lihaskunnon uudestaan

Minä punnitsen lämpimät ruuat yleensä kaikki painoa pudottaessa, oma silmä ei vaan kerro tarpeeksi. Lisäksi luonteeni on tässä suhteessa hyvin pikkutarkka, minun on tiedettävä just eikä melkein jotta pystyn myös merkitsemään ruuan oikein Muut ainekset menevät pitkälle kappalemäärien mukaan, varsinkin leivät, hedelmät, juustot ja leikkeleet viipaleiden ja kappaleiden mukaan.
Koen myöskin että vaa'an käyttäminen saa minut ottamaan hillitympiä annoksia, tai vaikka salaatissa jättämään kastikkeiden, pähkinöiden ja juuston määrän kohtuulliselle tasolle. Silmämääräisesti laittaen laitan aina enemmän kuin olisi tarvis, "koska HYVÄÄ". Eikä nuo pähkinät ja juustot ole ihan kevyitä

Blaija, käytä ihmeessä hyväksi tuo fiilis, itse ainakin pyrin lähtemään lenkille joka ikinen kertaa kun todella tekee mieli, tekee nimittäin niin harvoin!